Vuoden 2013 viimeiset setit

Alla olevalla kuvalla on hyvä aloittaa vuoden viimeinen postaus - kaikki laadukkaan talvipäivän ainekset kasassa: lunta, peltoset alla, hiukan aurinkoa sekä ripaus maan kattavaa sähköjakeluverkostoa. Mutta ennen kuin lähdetään vaihtamaan juhlavuosi 2014 alle, otetaan vielä viimeiset fiilikset treenien maailmasta.

 

Vuoden 2013 melkein viimeiset päivät jouluntienoilla meni lomaillessa kotikaupungissa Oulussa eli Pohjolan Pariisissa. Ennakkoon asetin reissulle kovat odotukset, eli tarkoituksena oli vetää hyvät hiihtokilsat alle kun tuota lunta ei tänne etelään ole vielä siunaantunut. Johtoajatuksena oli myös välttää Oulun reissuilla yleensä esiintyvät sudenkuopat, eikä ajautua liiallisiin illanviettoihin, jotta aikaa ja kuntoa jäisi laadullisiin urheiluharjoitteisiin.

Oulussa oltiin reipas viikko ja sinäänsä aikaa ja hiihtokuntoa ois riittänyt, mutta kelit oli sielläkin kyllä aikasta hanurista. Lunta ja pakkasta Oulussa oli joulukuussa ollut, mutta meidän saapuessa paikalle satoi vettä ja asteet vaihteli viikon aikana about miinus kahdesta plus viiteen, pääosin oltiin nollan lämpimällä puolella. Että hiihdä siinä sitten. Luistelulatuja ne oli vanhoihin lapsuuden maisemiin (alla kuvia metsistä jossa pakolliset ala-asteen hiihtokisat on käyty vetämässä) saanut vedettyä, mutta pertsalatuja oli vaihtelevasti, aika paljon niitä sai itse raivata tai sitten vetää tasatyöntöä jossain ladunkaltaisessa jäätikössä.

Mutta niin, hiihtokilsoja siis kuitenkin sain ja yhteensä kolme lenkkiä tuli tehtyä. Enempäänkin ois loppuviikosta kerennyt mutta vesisade vesitti suunnitelmat. Lenkeistä yksi oli semmonen 9km aivan järjettömän paskassa säässä ja isossa vitutuksessa, kaks ihan kohtalaista about 18km lenkkiä ok olosuhteissa. Oli kyllä hienoa päästä hiihtämään ulos, on se fiilis vaan aivan eri kuin putkessa, harmi että sää ei sallinut enempää.

Kunnosta tässä vaiheessa sen verran, että ihan hyvä ja energinen olo oli noiden pisimpien lenkkien jälkeen, eli hyvin olisi voinut jatkaa ja nuo meni oikeestaan ilman taukoja. Eli paljon on tultu kunnossa ja tekniikassa eteenpäin viime keväästä, mutta selkeesti paljon vielä tehtävää! Nyt kun vaan sais plänit ja kelit kohdallaan, että miten hommaa sais vietyä tehokkaasti eteenpäin.  Two months to go.

Matkasuunitelma Keski-Ruotsiin on myös edistynyt hiukan, mutta siitä enemmän kun hommat tarkentuu. Nyt uudenvuoden juhlinnan viettoon, sukset jätän kotiin.

Lokamarras-treenit + muuta

Hyvää itsenäisyyspäivää. Muistan edellisiltä vuosilta kauniin itsenäisyyspäivän jossa tarvoimme jossain talvisessa miljöössä keskellä kinoksia hienossa pakkassäässä, mutta ei tänä vuonna, eipä tietenkään. Tätä mietiskelin tänään aamulla kun loskasateessa ajelin sysimustaa kehätietä pitkin jotta pääsisin sisälle hiihtämään. Mutta onneks on toi halli jotta saa edes vähän tuntumaa.

Ehkä muutama kommentti nyt fiiliksistä tuosta Kivikon hiihtohallista. Suoraan sanottuna välillä siellä on ollut kyllä aika hanurista hiihtää: rytmi rikkoontuu koko ajan (kääntelet ja vääntelet parinsadan metrin välein), latu on välillä ala-arvoinen, hyvästä luistosta ja pidosta on turha unelmoida. Olen hiihtänyt siellä semmosen kerran viikossa noin 1,5h ja mitään kovin pitkää matkaa tuossa ajassa ei pääse tuuppaamaan ja tuonkin vedon jälkeen on huomannut, että on toi hiihto kyllä raskasta hommaa ja vaatii aivan erityyppistä panostusta touhuun kun esim. juoksu. Kulutus ja lihasten rasitus aivan eri luokkaa, joten nyt on tärkeetä saada hiihtokilsoja alle jotta on edes jotain mahiksia selviytyä elossa tulevasta Ruattin reissusta parin kuukauden päästä.

Alla loka- ja marraskuun statsit treeneistä. Rikkonaista on kyllä tämä elämä taas ollut, aika terveenä oon pysynyt mutta duuni ja muut riennot vie aikaa ja intoa, joten aivan mitään huippu-urheilijan keskittynyttä elämää tässä ei pääse todellakaan viettämään. Eipä tossa mitään trendiä oikein ole, vihree on lenkit ja haaleen pinkki on punttitreenit ja harmaa joka iskee sisään marraskuun alusta on hiihto. Nyt lunta maahan, lenkit pois ja kaikki aika hiihtoon. That´s the plan, hallissa tai ulkona.

 
Alla vielä pakollinen fiiliskuva Kivikon hiihtohornankattilasta:

100 päivää starttiin!

Järjestävä seura lähestyi sähköpostilla tossa just jossa kertoiltiin kaikenlaista valmistautumisesta yms, mutta eniten mailissa kosketti otsikko, vain 100 päivää starttiin joten pikkuhiljaa mennään lähemmäs koko ajan...

Eikai tässä muuta, lueskelin tossa tuota Hevoskuuri-sivustoa (alalla pitempään olleet varmaan tunnistaa, mutta mulle uusi saitti) ja sinnehän alkaa tupsahteleen uutisia Vasaloppetista kun talvi lähestyy. Tosta tän vuoden kisasta ja muutakin infoa hommasta löytyy siis täältä. Koko viikko siis loppuunmyyty eli aika vidusti sakkia suksimassa. Pitäs tässä alkaa varmaan aika kovaa häkää miettimään, että miten tonne Keski-Ruotsiin oikein pääsee ja missä jalavapuun alla sitä joutuu nukkuun...

Ja sais sitä lunta tulla, kiitos. 

Tulikosketus lumen kanssa!

Muistaako joku vielä tämän? Tämähän oli sitä aikaa kun tässäkin blogissa vielä puhuttiin hiihdosta ja lumesta ja sen sellaisesta. Tuntuu, että noista ajoista on aika kauan, noihin aikoihin täytin muuten sen kolmekymmentä, eli ei siitä nyt nii kauaa voi olla... Eli vaikka pk-seudulla maa on mustana ja mittarissa on päivällä parhaimmillaan nyt marraskuussakin yli kahdeksan astetta, niin onneks etsivä voi lunta löytää keinotekoisesta ympäristöstä. Eli seuraavaksi sitten läpyskää pitkästä aikaa hiihtopuuhista.

Mutta homma näitten vehkeitten kanssa alkaa aina huollosta. Kävin tuossa maanantaina hakemassa vähän lisätarvikkeita kaupasta jotta kamat saisi kuosiin kesän jälkeen ja olihan se kyllä melkonen homma näin ensikertalaiselle. Kyllähän noita viime talvena tuli vähän huollettua ja puunattua, mutta nyt meni sitten hela setti pitoteipin vaihtoineen yms. Ei nyt sinäänsä ajallesesti hirvee homma, mutta ehkä lähinnä toi teipin vaihto ekaa kertaa oli sanotaanko aika sotkuinen/koskettava kokemus (liimatöhnää löytyy vieläkin varmaan jostain sormista...). Alla vielä kuva kamoista, seuraavat kuusi kuukautta nämä kamat viihtyy sitten jälleen auton perässä, mutta onpahan ne ainakin tikissä. Pitää muuten vielä vähän seurailla että menikö mun teippaukset & luistot ihan oppikirjan mukaan, eiköhän tuon ladulla viimeistään huomaa...

Sitten sitä hiihtoasiaa. Marraskuussa mennään kovaa hönkää ja lunta ei näy, joten onneksi pääkaupunkiseutulaiselle kuntohiihtäjälle löytyy kaupungin tarjoamana (tai no, sisäänpääsy maksaa reilun kympin...) vanha klassinen hiihtoputki jonne varsinaista hiihdon treeniputkea voi lähteä käynnistelemään. Tää oli mun eka kerta tässä fasiliteetissa ja pääosin ihan positiivinen fiilis jäi. Tilat on ok, sijainti ok (jos duunista lähtee suoraan, muuten vähän kaukana), mutta latujen kunto oli illasta vähän siinä ja siinä - aika sohjoinen meininki, aamusta varmaan parempi. Luisto ja pito oli molemmat aika nihkeessä, johtuen varmaan latujen kunnosta sekä ehkä väärästä suksivalinnasta, tuuppasin menemään teipatulla parilla, ens kerralla vois kokeilla että toimisko nollakelin suksi paremmin. Paikassa on siis -3 astetta ja lumi semmonen -1, joten nollakelin suksi vois toimia, testaamma sen.

Itse hiihtohan oli kyllä raskasta ku taivas. Perusideat oli hallussa, mutta kyllä tekniikan ja sujuvan etenemisen kanssa oli haasteita. Kunto loppu ja huomas, että töitä tuli tehtyä aivan väärillä paikoilla, joten back to basics tekniikan kanssa. Ehkä huomattavissa, että kunto ei ekana lopu vaan lihakset, joten oikean tekniikan kautta voittoon! Siinä sitä riittääkin tekemistä.

Summa summarum niiku tavataan sanoa: erittäin tärkeää polkaista hiihtoharjoittelu käyntiin ja tuolla putkessa pitäs päästä käymään vähintään kerran viikossa. Ja sais ne oikeetkin lumet tulla. Alla kuva ku pappa työntää hirveetä vauhtia pertsaa putkessa.

Tossa vielä toinen kuva hallista, kuvastahan tuli aika tuhnu mutta ei voi mittään, idea välittyy.

Päätavoite vajaan neljän kuukauden päässä... ohhoh. Ei muuta.

Syyseloa

Pienellä telakalla ollut jälleen ton puolimaratonin jälkeen tämä kirjoittelu ja näyttää tuo lokakuukin olevan kohta ohi, joten voisi olla aika summailla syyskuun treenejä... Aikalailla ton maratonin jälkeen koitti kiireiset ajat niin töiden kuin muidenkin viikonloppuporukoiden merkeissä, joten treenit on ollut hiukka vajaavaiset tässä jo reippaan kuukauden. No ehkä pari viimeistä viikkoa taas semmonen neljä kertaa viikko, mutta sitä ennen oli pari viikkoa aika hiljaiseloa. Ja tuo juoksu ehkä koki jonkintyyppisen inflaation puolikkaan jälkeen - selkeesti huomas, että kun oli tavoite ja tiesi että töitä pitää tehdä että sinne matkalle ei kuole niin jakso painaa meneen, mutta sen jälkeen taas vähän vähemmän motivaatiota. Semmosta kevyttä alle kymppiä ollu ohjelmassa nyt.

Tossa alla vielä statsit (käytetty aika per laji) syyskuulta ja kuten tosta nähdään, oli golf hyvin voimissaan vielä pohjolan syksyssä mutta nyt mailat on jo lyöty kesäteloille, forea huudellaan jälleen ens keväänä. Treenejä tuli syyskuun aikana 18 kertaa ja tuo sisältää sen puolimaratonin kans. Perussettinä näköjään oli että yks puntti per viikko, paljon golfia siellä täällä ja vaihtelevasti juoksua.

Mutta mutta, seuraavaks tavoitteena ois etsiä ne peltoset ja madshuuuussit ja mitä niitä olikaan tuolta vintiltä, lyödä ne autonperään ja suunnata kohti Kivikon hiihtohallia. Sen ku sais aikaseksi tässä seuraavien viikkojen aikana niin sais pyörimään tuon hiihtohomman. Jännä päästä taas kokeileen, että miten homma skulaa.

1.58.41

Otsikon lukema kertoo sen minkä pitää, mun aika puolimartsalta tänään oli yllättävän kova eli 1h 58min ja muutama hassu sekunti vielä päälle. Epäviralliseksi tavoitteeksihan laitoin tossa edellisessä postissa 2.10 joten sen ali mentiin niin että heilahti. Mutta ehkä toi kertoo enemmän siitä, että tää juoksu oli mulle ensimmäinen kestävyysurheilukoitos joten kunnosta ja kestävyydestä ei ollu oikeen mitään tarttumapintaa. Mutta silti tosi hyvät fiilikset tuosta ajasta jäi, which is nice.

Jos nyt otetaan lyhyesti vielä juoksun draaman kaari tähän: juoksua juonittiin ja se aloitettiinkin suunnitelmien mukaan vanhan ystäväni Teron kanssa, mutta jo kolmen kilsan kohdalle yhteisesti todettiin, että suunniteltu vauhti oli mulle vähän liian kova ja Terppa vanhana ja nykyisenäkin futaajana paineli menemään joten jäin työstään eteläisen Espoon maita ja mantuja yksin, mitä nyt muutama viis tuhatta muuta juoksijaa siinä vierellä. Mutta niin, otin taktiikaksi siinä kolmen kilsan kohdalla että tinttaan itseni parikymmenen metrin päähän kahden tunnin jäniksestä (joka siis juoksi ilmapallon kanssa, eli sitä oli hyvä seurata ja koko ajan tiesi että missä mennään ajan kanssa). Aika monesti varsinkin jälkimmäisellä puoliskolla tuntu, että vittu mä en vaan jaksa painaa meneen mutta sitten totesin, että jos päästän ton 2h jänösen kipittään karkuun niin homma on siinä. Eli siinä peesissä sitä paineltiin ja sitten jossain kun vajaat pari kilsaa oli jäljellä niin menin tosta sakista ohi ja yritin vaan jaksaa loppuun. Mitään hirveetä loppukiriä en todellakaan jaksanut, mutta erinomaista että sain puskettua alle 2h ton ajan.

Mitäs tosta muuta, sykkeet oli korkealla (170-190) melkeen koko juoksun ajan ja ensimmäisen kympin kohdalla tuntu, että kuinkakohan tätä jaksaa loppuun asti, mutta onneks jakso. Fiilikset heti juoksun jälkeen oli tietenkin euforiset, mutta en tiiä, oli tuo kyllä niin saatanan raskasta välillä, että aika paljon pitäs tapahtua että jaksas esim täysmaratonille lähtee. Jälkitunnelmat on aika väsyneet, jaloissa asiaankuuluvaa tönkköilyä ja huomaa, että energiaa on mennyt, ei paljon jaksa innostua. Ja olihan tuolla varpaissa muutama hiertymä ja sen sellasta, mutta ne kuulunee asiaan. Ja onneks tuo polvikin selvis ihan hyvin, kyllä kai sitä tuolla särki mutta ei sitä tainnu olla aikaa miettiä.

Ja tässä vielä todiste, että ainakin paikan päällä on oltu. Juoksija-erkillä oli lippis vinossa jo lähdössä.

Noniii, tämä oli syksyn päätapahtuma, sitten vaan ajatuksia ja treeniä kohti päätavoitetta eli maaliskuun hiihtoa! Stay tuned.

Pitäs se puolimaraton juosta.

Khyyl nyt se puolimaraton mistä mainitsin tuolla jossain lähestyy kovaa vauhtia. Ja niin kovaa vauhtia, että se on tossa parin päivän päästä lauantaina. Jos pitäs nyt jotenkin reflektoida, että miten tuohon on valmistauduttu ja treenattu, niin antaisin ehkä arvosanaksi itelle semmosen 8 ehkä 8+. Selkeesti oon tykänny tuosta juoksusta kun lenkille on tullut hyvin lähdettyä pitkien työpäivien jälkeenkin joten ihan mikään täys-fail tämä ei ole ollut, mutta 9-10 arvosana ois vaatinut vielä tavoitteellisempaa treenausta ja perehtymistä. Nyt oon keskittynyt aika omatoimisesti vaan juoksemaan ja tehnyt tätä ns. ”omasta ilosta” asenteella ilman sen kummempaa ohjelmaa.

Mut mut, asetetaanpa aikatavoite tolle lauantain juoksulle. Mitenköhän tätä nyt ruotis kun ei oo mitään kokemuspohjaa noin pitkistä juoksuista ja vastaavista tilanteista. Noita lenkkejä matkoiltaan 10-15km oon voinut hyvin (tai no semi-hyvin, joskus melko kuollut olo lenkin jälkeen kyllä ollut…) vetää alle kahden tunnin vauhtia, mutta hiukka vaikee uskoa, että vielä ois jaksanut samaa vauhtia puskea kuus kilsaa. Eli kahden tunnin vauhti voinee olla liikaa, mutta ei ton päälle hirveesti saa antaa mennä – asetetaanko viralliseksi tavoitteeksi kaksituntiakymmenenminuttia eli 2.10? Kyllä, asetetaan. Ja kaikki ton alle on kotiinpäin ja päälle menevät epäonnistumista. Palataan loppuviikosta asiaan, katotaan miten käy!

Elokuussa uuteen nousuun

Nonii kesän jälkeen on saatu hommaa pyöriin taas eli aika ottaa tarkasteluun elokuun treenit. Elokuu oli kaikin puolin aika kiireinen, duunit pyörähti täysillä käyntiin, golfia tuli pelattua edelleen ainakin kerran viikossa, mutta silti ihan hyvän treenikuun tähän alle sai. Puolimaraton kuikuilee jo parin viikon päässä, joten treeniä tarvitaan. Mutta tässäpä statistiikkaa kuvina ja numeroina:

 

Yhteensä: 25 kertaa

Juoksu: 12 kertaa

Puntti: 5 kertaa

Pyöräily: 1 kerta

Golf: 7 kertaa

 

Eli aika perusmeininki ollut, että yks puntti ja yks golf sekä 2-3 lenkkiä viikossa (yhteensä semmonen 20-30 kilsaa viikossa). Alla olevassa kuvassa taasen hahmotusta tuosta ajankäytöstä, hyvin on tuo golf taas syönyt ajan vaikka juoksukilsojakin pääsi tulemaan semmonen reipas 120 kilsaa. Eli vihreellä viikottaiset juoksuun käytetyt ajat ja magentalla golffaukset.

Ja jos tässä nyt jotain tummia pilviä haluais maalata muuten niin kirkkaassa tulevaisuudessa, niin vois miettiä tota mun vasenta polvea. Vasen polvi leikattiin lähestulkoon ammattimaisen lumilautailu- ja jalkapallouran (heh ;) jälkeen ja se kyllä kuntoutettiin todella hyvin ja ei oo koskaan vaivannut. Tosta leikkauksestakin on reippaasti yli kymmenen vuotta ja mitään ongelmia ei oo koskaan ollut... tähän asti. Noilla pidemmillä lenkeillä (about 15km) jotka oon menny vähän kovempaa niin polvi on kyllä alkanut oikkuileen aika pahasti (eli kipeytyy asfaltilla juostessa), joten tuota tilannetta pitää kyllä seurailla ihan tosissaan. Onneks talvella hiihtäessä ei tuntunut tasan mitään, joten tuo vaiva on varmaan täysin juoksu-related, mikä on sinäänsä hyvä. Mutta pakko nyt puskee tuota juoksua eteenpäin ja katella tilannetta sitten puolikkaan jälkeen että mikä meno. Tuo pyöräily on hyvää hommaa, mutta ku alla on vaan paska vanha hybridi niin ei siitäkään oo oikein mihinkään, mutta siinä ois potentiaalia...
 

Sekalaista

Lueskelin tuossa noita vanhoja juttuja ja tuolla oli tuo episodi noiden hiihtomonojen kanssa huhtikuun alussa, otetaanpa siihenkin vielä lopputekstit. Hommahan meni loppujen lopuksi aika hyvin vaikka aika kauan asian kanssa saikattiin. Norwegian-lentoyhtiölle piti kyllä toimittaa tuhannut lippulappuset postin kautta, mutta loppujen lopuksi ne korvas täysin mun monot sekä rikkoontuneen suksipussin. Eihän noi tosiaan kovin vanhoja ollutkaan, joten hyvä näin. Ja tsäkällä palvelevasta urheiluvälinekaupasta Haagasta löytyi kesäsesongin tuomien pyörien ja rullasuksien keskeltä vielä täysin samanlaiset monot tilalle! Eli hiihtohommat jatkuu ens talvena tutun turvallisilla superkirkkaanpunaisilla Alpina-monoilla, ne oli just hyvät.

Ja mitähän muuta... nii noita sisäpyöräilyjä ei sitten vähään aikaan treeniohjelmissa näy, koska lopetin tossa kesän korvilla Elixia-jäsenyyden ku huomasin, että siellä tulee käytyä ehkä just kerran viikossa vetämässä punttitreeni ja loistava työnantajani Pohjoismainen johtava IT-talo on viisaana älynnyt rakentaa oikein hyvän salin tuohon meidän toimistotaloon nii tuo on tosi bueno aikaa&rahaa säästävä ratkaisu.

Mutta muuten lenkit on nyt elokuussa menny hyvin, laitetaan kuun jälkeen vielä statistiikkaa tuleen. Nyt on kolmena sunnuntaina mennyt aamupäivällä semmonen 15 kilsaa ja kivaa on ollut. Tänään kun yksin meni nii oli vähän raskasta varsinkin alussa ku aurinko päätti paistaa mutta onneks herrat Daft Punkista ja herra K. West oli mukana tsemppaamassa. Laitetaanpa loppuun vielä fiiliskuva gearista mikä on kulkee lenkeillä mukana, puhelimesta musat + kilsat ja polarista sykkeet. Toi hauisranneke (kai tuolla on joku oikeekin nimi) on ollut ihan jees, mutta Nokia 820:n GPS ei oo oikein skulannut aina tossa joten noita kilsoja on saanut tarkistella.

Pitkä kuuma kesä.

Hiljaisuuden aika on ohi. Niin näyttää olevan myös kesä joten ryhdistäydytäänpä jälleen blogin kirjoituksessa ja aletaan tosissaan miettimään että mitä kesän aikana tuli tehtyä ja mitä ei. Ja sitä kautta päästään varmasti aika nopeasti aatoksiin, että mitä tulevaisuudessa pitäs tehdä.

Mutta ennen tulevaisuutta vois vähän tiirailla menneisyyttä, tuliko kesän aikana tehtyä mitään muuta kuin lomailtua, reissattua tai hengailtua? Ehkä parhaiten kesän aikana tehtyihin urheilusuorituksiin pääsee pureutumaan alla olevan murrettuja syksyn sävyjä sisältävän palkkigraafin avulla. Tossa siis huhti-elokuun ajalta eri urheilulajeihin menneita aikoja (huomioitavaa on, että elokuuhan ei ole tätä kirjoittaessa vielä edes puolessa välissä joten sinne tulee lisää kamaa!). Hiihto- ja kestävyysurheilublogin ollessa kyseessä tuon kauniin lilan/magentan värin soisi olevan esimerkiksi juoksua mutta ei. Kaikki vähänkään urheilulle liikenevä aika kesällä on uhrattu tuolle rakkaalle pallopelille eli Kolfille. Valkoista palloa on tullut lyötyä aika paljon ja kuten tiedetään, on golf myös aikaa vievää hommaa joten tämä on valitettavasti näkynyt myös vähän muussa urheilussa. "Ehkä" tossa on mukana on myös hippunen laiskuttaa, ihan joka kesäaamu ei välttämättä ois huvittanutkaan lähtee lenkille... Kieltämättä aika surullista katsottavaa, näyttäs siltä että oon heinäkuussa juossut ehkä minuutin ja pyöräillyt ehkä toisen, mutta onhan golf urheilua myös ja kyllä se ainakin jollakin tasolla kehittää pitkäkestoisten urheilusuoritusten työstämistä (nonii ja kaikki täysin erimieltä olevat lässyttäjät voi jättää kommentoimatta :) )

Mutta se siitä, tästä lähtien keskitytään toden teolla valmistautumaan tulevaan koitokseen... hetkinen... mikäs se nyt oli.... nii se hiihtokilpailu ens maaliskuussa! Eli kaikki paukut nyt sen kimppuun. Elokuu lähti todella hyvin käyntiin ja lenkkejä on tullut (kaiken golfin lisäksi) semmoset kolme per viikko ja yks punttitreeni päälle. Viime sunnuntaina tuli vedettyä tähän astisen elämän pisin lenkki, semmonen 15km - aikaa siihen meni jonni verran, mutta loppu peleissä oli aika magee juosta vaikka viimeset mäet olikin aika hanurista. Mutta tuo antoi tosi hyvää fiilistä että kyllä tämä tästä, joten ei muuta kuin rinta kaarella eteenpäin.

Oliko siitä tulevasta puolimaratonista jo puhetta? Ei jaksa lukea noita vanhoja tekstejä joten eniveis, syyskuun loppupuolella häämöttää tulevan kotikaupungin eli Espoon rantamaraton jossa pitäisi juosta puolimaraton (21 km) joten valmistautumista riittää. Mutta otetaan tästä ja tavoiteasetannasta vielä läpät erikseen.

Nyt ei oo menny ihan putkeen

Rakas treenipäiväkirja, viimeiset kolme viikkoa eivät oo menny oikein putkeen. Tänään juostun lenkin ja edellisen urheilusuorituksen välissä oli kolme viikkoa, joten varsinaisen kovaa tässä viimeaikoina ei oo tullut treenattua. Mutta älkää peljätkö, on tähän ihan syykin.

Aikalailla kolme viikkoa sitten lähdimme kahdeksan parhaan ystäväni kanssa 30 vee super-grande-reissulle eurooppaan jossa reissun aikana seitsemän päivän aikana maita tuli kierrettyä yhteensä kuusi. Yhteensä viisi päivää oltiin myös välimerellä maailman kolmanneksi isoimmalla laivalla jossa aina auki olevan ehtymättömän ruoka- ja juomatarjoilun tiimoilta oli jo kevyt turvotus tulossa kunnes loppureissusta hell broke loose. Reissun viimeisinä päivinä iski armoton bakteeri jonka myötä kaikki mahassa ja muissakin ruuminosissa olleet nesteet ja elämän eliksiirit tuli pihalle ja tätä tautia jatkui myös kotona seuraavan viikon, joskin vähän heikompana mutta kuitenkin niin, että melkeen kaks viikkoa tuli jokaisen ruokailun jälkeen kohtalaisen nopeesti ruuat pihalle. Mutta siitäkin selvittiin ja nyt taas kunnossa ja rinta kaarella kohti uusia reissuja. Tosin laivalle mä en ihan heti lähde. Ja kiinnostuneille, kyseessä oli jokin teollisuusmaissa yleinen bakteeri johon en ehtinyt edes antibiootteja syödä ennenkuin keho korjas ite ittensä.

Kattelin tossa myös kroppaa ja jalkoa ku vetelin juoksu-spandexeja jalkaan ennen lenkkiä, melkosen ruipelooon kuntoon sitä on ittensä päästänyt - en kehtaa mennä vaa'alle, varmaan alle 80 näyttäs nyt. Nekin vähäiset lihakset jaloissa ja käsissä saa kyllä tosissaan tapella taas kuntoon...

Niin ja taisin muuten valehdella tossa ekassa kappaleessa! Kyllähän me juostiin laivan kannella olleella juoksuradalla 3 kilsan lenkki ja pelattiin 8 minuuttia korista yks ilta kunnes todettiin että Pina Coladan juominen noissa Nizzan rannikkomaisemissa saattas olla kuitenkin viihtyisämpi vaihtoehto. Mutta hyvä että oli lenkkarit reissussa mukana.

Taitaa hiihtokauden clousaus tulla kyseeseen just nyt

Otsikon julistaman sanoman mukaan vaikuttaa siltä että tän kauden hiihtelyt on hiihdelty ja siirrytään virallisesti kesälajiharjoitteluun. Kuulostaapa hienolta, eli käytännössä lähtään lenkkeileen aivan homona. Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, loppukauden kohokohta oli korkeanpaikan leiri Levillä joka siis oli just viime viikolla, tässäpä sieltä ajatuksenjuoksua.

Reissuhan alkoi just niin hyvin ku tuollanen voi alkaa. Rovaniemellä matkalaukkuhihnalta vastaa rullas toisestä päästä täysin repeytynyt erään-nimeltä-mainitsemattoman-hiihto&pyöräilyliikkeen suksipussi ja  jo heti siinä vaiheessa mieleen nousi kysymys... heeeetkinen,,, eikös mulla ollu monot tuolla sisällä messissä... Ja olihan ne siellä olleet ja toinen oli vieläkin, mutta toinen oli ilmeisesti jäänyt vietteleen parempia aikoja HeValle. Siinä sitä sitten Rovaniemen asemalta sitä metästettiin mutta eihän sieltä mitään löytynyt joten nokka kohti Leviä paskana olevan suksipussin ja yhden monon kanssa. Onneks sai Rovaniemellä lounaaksi loistavaa poronkäristystä ja oluen. Ei muuten ollut ainoa olut tolla reissulla.

Kyseessähän oli työreissu jossa oli tarkoitus myös hiihtää kun maisemissa kerran oltiin, joten suurinpiirtein ensimmäisenä paikalle saavuttua lähdettiin hiihtämään. Tai no jotku lähti, jotku lähti etsiin äkkiä jostain itselle uudet monot alle. Onneks kausi oli lopuillaan ja paikallisesta välinevuokraamosta matkaan tarttui jotkut Alpinen lenkkari-mallin monot (jotka osoittautui aivan paskaksi, mutta ei onneks maksanut ku 30 juuroa), joten ladulle päästiin hyvissä ajoin. Eli kaikkien "työkiireiden" ohessa kerkesin Levillä vetaista ainoastaan kaksi lenkkiä, molemmat pituudeltaan sellaset 15km joten ihan täysin ei hiihdon osalta minkäätyyppisiin tavoitteisiin päästy mutta olipahan hienot maisemat ainakin.

Ja koska kyseessä on tervehenkiseen ja urheilulliseen elämäntapaan kannustava blogi, en tässä nyt sen enempää lähde ruotimaan muuten tuon reissun tekemisiä, joten kuten sanoin, käristyksen kanssa nautittu ensimmäinen olut ei ollut viimeinen. Ja kuviahan tänne blogiin on kyselty vaikka millä mitalla joten alla muutamia työstökuvia ladulta ja vähän sivusta.

Tässä fiiliksiä ja maisemia ensimmäisen muutaman kilsan nousun jälkeen. Ton urpompaa ilmettä ei hirveeltä huohottamiselta saanut aikaan.

Tollanenkin nousu tuli vastaan kanjonissa. Jäi epäselväksi että kumpi voitti kun huipulle pääsin vaikka välillä piti kävellä.

Tossa sitten hienoa maisemaa kera tasaisen ja loistavan ladun.

Ja kaiken kruunaa tämä kuva missä sukset ja sauvat on onnellisesti rauhassa ja hiihtäjä itse on olut kädessä menossa savusaunaan. Me likes.

Eli näihin kuviin ja tunnelmiin clousataan hiihtokausi 2012-2013. Sanotaanko näin, että paljon saa tehdä tässä kesällä valmistautuessa talvikauteen 2013-2014 jossa lopullinen tavoite häämöttää. Blogiahan mä yrittelen päivittää myös tässä kesäkauden aikaan, huomioiden että on jotain sanottavaa.

Lyhyt tilannecheck

Otetaanpa tähän väliin lyhyt tilannecheck. Maaliskuu ei ole kyllä treenin kannalta mennyt ollenkaan optimaalisesti. Yllättäen elämässä on paljon muutakin ja esim. työ/viikonloppukuviot ovat vieneet paljon aikaa ja tottakai pakolliset kevätflunssat on puskeneet päälle. Ei tää nyt ihan viduiks oo mennyt, mutta paremminkin ois voinut mennä - tässä saldoa:

Treenikertoja yhteensä 13 kertaa:
Hiihto: 7 kertaa (yhteensä 102 km)
Juoksu: 3 kertaa (yhteensä 16 km)
Kuntosali: 2 kertaa
Futsal: 1 kerta

Sain sykemittarinkin käyttöön just (Polar FT80) ja ensimmäinen juoksulenkki on sen avulla nyt vedetty. Ensimmäinen huomio oli kyllä, että aivan liian kovalla sykkeelle on tullut lenkkejä vedeltyä, mutta tämä on varmasti yleinen huomio. Vehkeestä on varmasti paljon apua kun kevään ja kesän aikana lähdetään tosissaa syventämään kestävyyskuntoa, pitää vaan vielä hakea vähän noita mulle hyviä tasoja.

Huomenna tulee muuten täyteen 30vee, että semmonen homma \o/ Tämä projekti on tähän mennessä kyllä lunastanut paikkansa, eli tarkoitushan oli nostaa yleiskuntoa niin, että kun tämä aikuisuuden rajapyykki saavutetaan, on kunto vähintäänkin hyvä ja mikä tärkeintä, suunta on ylöspäin! Ja tavoite on nyt jotenkuten saavutettu (tai ainakin asetettu), mutta tekemistä piisaa vielä.

Juhlan kunniaksi lähdetään työreissulle Leville jossa ois tarkoitus vetää kevään viimeisiä tasatyöntöjä, mutta siitäpä sitten enemmän reissun jälkeen. Ja onhan tässä tulossa varsinainen viikon kestävä juhlareissu vielä erikseen kevään mittaan, mutta sieltä tuskin tähän blogiin on mitään tervehenkistä raportoitavaa...

Ilmoittautuminen tehty!

Nyt se on sitten virallista ja varmistettu: rekisteröin itseni Vasaloppet 2014 -hiihtoon viime sunnuntaina. Tottahan tässä on vielä vuosi aikaa ja kaikenmaailman planketteja pitää vielä täytellä ja kai tuo pitäs maksaakin vielä, mutta taas yhden tärkeän askeleen lähempänä itse tavoitetta.

Tuo itse ilmo kokonaisuutena olikin aika villi juttu. Kuten todettu, mukaan on otetaan järjetön määrä sakkia eli yli 15 000 osallistujaa. Ilmoittautuminen alkoi viime su klo 9 EET ja meikäläinen oli tietenkin pienen krapulan siivittelemänä refressaamassa ilmoittautumis-saittia jo muutamaa minsaa vaille ja pääsin kuin pääsinkin mukaan! Mutta onneks kello soi sunnuntaiaamuna tarkasti, koska kaikki paikat meni täyteen reippaassa kymmenessä minuutissa! Ja varapaikat paukku täyteen parinkymmenen minsan päästä. Eli semmonen homma, joku varmaan kuullut että kovaa sakkia tulossa mukaan tänä vuonna.

Lisää tuosta ilmoittautumishärdellistä mm. täältä.

Muuten treenit ja hiihtoharrastus on tarjonnut vähän kaksjakoisia fiiliksiä. Maaliskuussa meni taas viikko törkeen flussan ja kuumeen parissa ja nyt sitten yks juoksulenkki ja yks hiihtolenkki alla, viimeisin tänään. Tuo tämän päivän hiihtolenkki oli kyllä kans melko ristiriitainen - välillä paistoi aurinko ja latu oli superhyvässä kunnossa, luistoa ja pitoa piisas mutta toisaalta mutkan takana tuli vastaan äärimmäisen v*ttumainen tuuli joka meinas jäätää naaman ja korvat pystyyn ja tuulen ansiosta latua ei ollut juuri havaittavissa.

Nyt tullut muuten vähän hiihdeltyä myös tuolla Paloheinässä, siellä on ok hiihdellä, maasto on hiukkasen tasaisempaa Espoon keskuspuistoon verrattuna (lisäksi tuo sattuu olemaan kohtalaisen lähellä duunipaikkaa). Paloheinässä saa myös puskettua pitkiä pätkiä pelkkää tasatyöntötreeniä ja ei ala hapottaan mäissä (miten tuo pitäs kirjottaa?) niin paljoa.

Helmikuussa lykittyä

Tänään 3.3.2013 (eli maaliskuun ensimmäisenä sunnuntaina) hiihdetään Vasaloppet 2013. Tätä kirjoittaessa tämän vuoden kisan kärjellä on jäljellä semmonen 20km maaliin ja viimeisillä varmaan hiihdetty saman verran... Tämän vuoden sää näyttäs olevan aika hyvä - aurinko paistaa ja pakkasta noin -2 astetta mutta tuuli vaikuttas olevan aika kova. Lähdössä riitti kyllä taas tunnelmaa kun kaikki kirmas samaan aikaan laduille, tuonne ois kiva päästä sohimaan mukaan. Tuota katsoessa vahvistuu taas tunne, että tuota tasatyöntöä saa kyllä treenata ja kovaa.

Helmikuu 2013 oli siis mun kohdalla kuukausi kun aloitin virallisesti hiihtoharrastuksen. Alla taas hiukan statistiikkaa tehdyistä treeneistä, helmikuun alku meni tosi hyvin ja hiihdossa oltiin vauhdissa, mutta sitten meni tasan viikko pienen sairauden kourissa ja en pystynyt tekeen mitään. No tällastahan tää on, ois vaan ollut loistava viikonloppu säidenkin puolesta tossa välissä mutta olihan tuo mukavaa istuskella sohvallakin. Mutta niin ne treenit:

Yhteensä treenikertoja: 18 harjoitusta

Hiihto: 8 harjoitusta (hiihdetty yhteensä 89 km)
Juoksu: 5 harjoitusta (juostu yhteensä 35 km)
Cyckling: 0 harjoitusta
Punttisali: 3 harjoitusta
Futsal: 2 matsia

Cycklingit on jäänyt pois ainakin tässä vaiheessa kun painotus on ollut hiihdossa, eli laduille on menty suurinpiirtein aina kun sää ja aikataulu on sallinut. Nyt pitäisi yrittää saada vielä mukaan ainakin viikottain yks pidempi hiihtolenkki ja noihin juoksulenkkeihin pituutta.

Maaliskuulle on saatu hyvä startti, joten ihan hyvältä tää näyttää. Maaliskuu pitää vetää kovaa ja huhtikuun alussa häämöttää korkeanpaikan leiri Levillä mutta siitä varmaan myöhemmin lisää.

Hiihtokoulu ja fiilistelyä

Viime sunnuntai-illan ratoksi kehkeytyi mainitsemani hiihtokoulu kaverin opastuksella, eli vuorossa oli Hiihtokoulu Osa I. Hommassa lähdettiin liikkeelle ihan perusjutuista, eli sauvat sivuun ja potkutuntumaa ja tasapainoa hakemaan pelkillä suksilla. Siinä sitä sitten veivailtiin sadan metrin matkaa kymmenisen kertaa eessuntaas. Tämä harjoitus oli melkoinen eye-opener ja näytti mikä merkitys potkussa jalkojen ja kropan "vieteri-liikkeellä" on. Eli suksia ei vaan laahata pitkin latua, vaan teho ja vauhti tulee kun polvet ja muu kroppa tekee potkun. Lisäksi oikeaa tekniikkaa haettiin (olikohan se nyt...) intiaanihiihdosta eli jalat pumppas menemään, mutta työ tehtiin periaatteessa pelkillä sauvoilla, eli haettiin oikeaa sauvatekniikkaa. Loppuun käytiin sitten läpi tasatyönnön ja yksipotkuisen tasatyönnön saloja, nämähän ovat varsinkin Vasaloppettia varten erittäin tärkeitä tekniikoita.

Ekasta kerrasta jäi paljon takataskuun ja huomas kyllä että opittavaa on, mutta pääasia on että tietää mitä treenata. Joten suuri kiitos Larun naapurille Pyrylle! Hiihtokoulun Osa II sovittiin muutaman viikon päähän.

Ja sitten fiilistely-osuuteen. Alla muutama kuva tämän päivän hiihtolenkistä, ehdin just laskevan auringon alle ja pakkasta oli muutama aste, kelpas hiihtää. Vähän oli liikaa lunta tullut edellisenä yönä ja kaikkea ei ollut kissat saanut lanattua, joten pito hyvä mutta luisto ei välttämättä niinkään. Mutta tollasesta kelistä ei passaa valittaa.

Lisäksi lopussa kuva Peltosista in action.

Tavoite 1: check

Kuten ensimmäisissä postauksissa todettiin, projektin tavoite nro 1 on hommata sukset. Ja tähän tavoitteeseen on nyt päästy - tavoite jopa vähän ylittyi koska auton perässä kulkee tällä hetkellä kahdet sukset. Mutta ennen kuin mennään fiiliksiin "ensilumilta", pakko jakaa vähän kokemuksia tuosta suksien ostosta.

Moni vinkkas, että ainut paikka mistä meet ostaan ne sukset on Kalle Sport Helsingin Etelä-Haagassa. Joten tähän, Suomen parhaaksi hiihtokaupaksikin tituuleerattun urheiluliikkeeseen, hiihto-uunon tie vei viime viikon torstaina. Tarkoituksena oli ottaa iisisti ja napata mukaan joku perusnäppärä ja helppohoitoinen Nanogrip-yleissuksi, mutta niin kuin yleensä, homma lähti laukalle. Ja syy siihen, että en lopulta ostanut mitään entry-level vehkeitä oli kyllä äärimmäisen asiantunteva, osallistuva ja luotettava myyjä-konsultti jonka kanssa loppujen lopuksi vietettiin liikkeessä 1,5 tuntia kokeillen ainakin kymmenet eri suksiparit ja ainakin viidettoista eri monot jotta juuri oikeat löytyi. Sauvojen kanssa päästiin onneks helpolla, myyjä totes että tän parin sä otat, muita me ei ees katsota.

Ja tästä stooristahan ois helppo sanoa, että hahahhaa menitpä urpo halpaan ja ostit aivan liikaa, mutta yksi myyjän voitto-argumenteista oli, että voin mä sulle noi nanot myydä mutta ens kaudella kun treenaat oikeesti siihen Vasaloppettiin niin tuut kuitenkin ostaan jotkut kunnon vehkeet, eli osta kerralla hyvät. Joten mitäpä tähän voi sanoa, kuulosti siltä että se oli nähnyt tämän stoorin jo aika monesti. Joten propsit Kalle Sportille ja liityn kyllä ehdottomasti suosittelijoiden sankkaan joukkoon.

Eli hiihto-gear koostuu nyt sitten Madshus Terrasonic nollakelin suksista (ei tarvitse voitelua), Peltosen Zenith Classic suksista joissa pakkaskelin teipit (pitää vähän tutkailla, että mennäänkö teipeillä vai jaksaako alkaa läträän kovien aineiden kanssa), Yokon 8100 sauvoista ja kirkkaanpunaisista (!) Alpinan monoista.

Nii ja oonhan mä käynyt myös ladulla! Sukset sain siis tän viikon tiistaina ja nyt on alla kolme about 10 km hiihtotreeniä, harjoitusmiljöönä on toiminut Espoon keskuspuiston ladut. Jos nyt ollaan suoraselkäisiä bloginkirjoittajia (niinkuin nyt ollaan), niin melkoisen raskaita nuo hiihdot ovat olleet (toki sääkinhän on ollut tooosi raskas ja muut hyvät tekosyyt jne jne) ja ekojen vetojen jälkeen jalat oli kyllä melko herkkänä seuraavana päivänä, jalkojen koukistajat oli suoraan sanottuna aivan s**tanan kipeät. Tiistain ensimmäiset metrit oli kyllä melko mielenkiintoisia ja tekniikassa on tosi paljon hakemista mutta onneks seuraavilla viikoilla saan luultavasti opastusta niiltä jotka tästä hommasta vähän tietääkin.

Alla todistekuvaa tältä päivältä, piti pysähtyä puhaltaan mäkinousun jälkeen...

Ei-niin tipattoman tammikuun treenit

Koska tämä on kuitenkin treenipäiväkirja eikä mikään lenkkarinäyttely, niin puhutaanpa hetki treenauksesta ja nimenomaan tammikuun 2013 aikana tehdyistä treeneistä joten tässäpä statistiikkaa (nämä siis vedetty Endomondosta):

Yhteensä treenikertoja: 23 harjoitusta
Juoksu: 12 harjoitusta (juostu yhteensä 72 km)
Cyckling: 6 harjoitusta
Punttisali: 4 harjoitusta
Futsal: 1 matsi (matsitahti tiivistyy kohti kevättä)

Mutta nämä on numeroita ja paras edistymisen mittari on varmasti asteittain pikkuhiljaa kehittyvä kestävyys esim. juoksussa. Tästä paras kokemus ja mittari on tältä päivältä laskevan auringon alla merenrannassa vedetty about 10 kilsan lenkki (ei mukana yllä olevissa statistiikoissa koska ollaan jo helmikuussa) joka on pisimpiä lenkkejä tähän mennessä. Juoksu meni loppujen lopuksi aika kevyesti, tosin sykkeet ja temmon olen tarkoituksellisesti pyrkinyt pitämään kohtalaisen alhaalla. Joten kilsoja alle niin kyllä se tästä.

Ps. Kävin muuten tällä viikolla suksikaupoilla, mutta siitä enemmän ens viikolla kun ensimmäiset kilsat uusilla suksilla on alla. Eli ensi viikolla päästään viimein hiihtämisen ihmeelliseen maailmaan.

Uudet tossut

Nonii, tänään päästiin jo kassalle asti urheiluliikkeessä - mutta ehei, ei tietenkään suksien ja sauvojen kanssa! Tuossa viimeisillä lenkeillä on tuntunut, että vuonna 2007 kesätöistä saadut, kirkkaan oranssit Karhu Air Cushion -lenkkitossut alkavat ehkä kuitenkin olemaan tiensä päässä ainakin aktiivisessa juoksussa ja jalkapohjissa oli havaittavissa väsymystä eivätkä kengät tukeneet ja vaimentaneet tarpeeksi. Joten Espoolaisen urheiluliikkeen myyjän avustuksella jalkaan valikoitui Asics Gel-Kayano 18 -juoksukengät joissa tukea ja vaimennusta pitäisi olla ihan eri tavalla. Ensimmäisen vedon jälkeen tuntuvat selkeästi paremmilta kuin vanhat linttanat, joten varmaan ihan hyvä liikku.

Ja jotta blogiin saadaan kuvia, alla kuva ja linkki ko. tossusta.

Aloitin muuten tehtyjen treenien kirjauksen Endomondo-palveluun. Täältä saa sitten helposti vedettyä kvartaali- ja vuosirapparit tulosjulkistusten yhteydessä. Ja some-ystävät, elkää peljätkö, en aio jakaa jokaista lenkkiä feisbuukissa.

Kunnon lähtökohdat

Tuossa päivän aikana muutamaankin kertaan jutellut oman kropan ja kunnon lähtötilanteesta tähän projektiin, joten otetaanpa tästäkin aiheesta muutama sana tänne.

Urheilluthan mä oon aina eli sinäänsä kroppa on vastaanottavainen treenille ja nollasta ei tarvitse lähteä. Ongelma eli siis haaste tulee siinä, että kunnossa on varmasti ns. futarin syndrooma: kroppa on tottunut vetämään sinäänsä kestävyysurheilun kannalta lyhyitä vetoja (futareilla 90min vetoja, mulla varmasti paljon lyhyempiä) ja varsin intervalli-tyyppisiä treenejä jossa sykkeet kohoaa välillä tosi korkealle, mutta selkeä pitkäkestoinen, kestävyys-painotteinen treeni on puuttunut kokonaan joten tähän pitää panna paukkuja.

Mun viimeisen about viiden vuoden ajalta treenit on tähän mennessä koostuneet punttisaliharjoituksista (jossa pääasiassa vedetty kohtalaisen lyhyttä 10-8-6 sarjaa, keskittyen lähinnä yläkroppaan), 45-55min cyklingeja sekä silloin tällöin pelatuista futsal-matseista talvella. Eli siinä on lähtökohtaa, ensimmäisenä tähdätään lisäämään reippaasti pitkäkestoista peruskestävyystreeniä jotta sais sitä happeakin.

Jalat oli muuten melko jäässä lenkin jälkeen ku pihalle -10 astetta.

Tammikuun ensimmäiset viikot

Tapahtunut tähän mennessä...

Tammikuuta on nyt edetty kolmisen viikkoa ja treenaus on saanut todella hyvän lähtölaukauksen (joskaan niitä suksia ei ole vielä ostettu, mutta oon mä urheiluliikkeessä käynyt mutta eihän niistä mitään vielä tajua). Ohjelmaan on lisätty reippaasti enemmän selvää peruskunto- ja kestävyysurheilua (jos nyt 5 kilsan lenkkejä sellaisiksi kehtaa väittää) ja tämä on itseasiassa tuntunut aika hyvältä. Motivaatio perus punttitreeniä ja mulle kohtalaisen klassiseksi muodostunutta cycklingia, tarkoitan siis spinningiä eli siis sisäpyöräilyä kohtaan oli ehkä jo vähän koetuksella.

Mutta periaatteessa viikot on muodostuneet seuraavanlaisella treenillä tähän mennessä:
- 1-3 juoksulenkkiä, vauhti peruskestävyys, kesto 35-50 min, matka 5,5-8,5 km
- 1 punttitreeni (tämän haluan pitää ohjelmassa jotta edes vähäiset yläkropan olemassa olevan lihakset pysyisivät saatikka kehittyisivät)
- 1-2 cyckling treeniä, kesto 45 min, hyviä intervallitreenejä

Tällä mennään hetki, tavoitteena olisi saada nuo hiihtotreenit alkamaan asap jotta pääsis testaan, että kuinka siistiä tai hanurista olevaa hommaa se on. Ja hyvä, että päätös osallistumisesta ja projektista on tehty joten oli miten oli, eteenpäin mennään.

Painoa en hirveesti jaksa seurailla, tällä hetkellä huidellaan varmasti jossain 83-85 kilon huitteilla joka on tällaselle 183 cm jantterilla ok paino joten siellä ei oo paineita, mutta ei se nyt haittais kiinteytyä vähän sieltä sun täältä.

Käsillä oleva kisa

Seuraavaksi jatketaan esittelemällä haasteen kohde eli käsillä oleva hiihtokilpailu. Vasaloppet on (ainakin Wikipedian mukaan: http://en.wikipedia.org/wiki/Vasaloppet) MAAILMAN vanhin, pisin ja osallistujamäärältään isoin hiihtotapahtuma. Hyvän kuvan tapahtuman luonteesta saa kun tsekkaa alla olevan videon jossa kuvataan helikopterinäkymästä  lähtö - aika monta minsaa mennään, että saadaan kärki kiinni...

Kisan tarkoituksena on siis hiintää 90 kilometriä (jep, luit oikein: hiihdetään melkein Helsingistä  Lahteen) perinteistä hiihtoa eli pertsaa. Yksin ei tarvitse metsässä mennä,  mukana on semmonen 15 000 hiihtäjää vuosittain pelkästään tässä lenkissä (Vasaloppetissa on siis mukana lyhyempiäkin vetoja, mutta eihän nyt sellasia). Vasaloppet 2014 hiihdetään näillä näkymin sunnuntaina maaliskuun 2. päivä 2014 eli reipas vuosi tästä eteenpäin. Eli aikaa on, mutta niin on tekemistäkin.

Tarkemmin tapahtumasta täältä: http://www.vasaloppet.se/wps/wcm/connect/se/vasaloppet/start

Ja siis Pippa Middletonhan hiihti Vasaloppetin viime vuonna joten voiko trendikkäämpää kisaa olla?

Homman nimi

Missä tässä blogissa on kyse?

Yksinkertaista: noin perus/hyväkuntoinen, lähes 30-vee mies päätti ottaa haasteen vastaan ja opetella hiihtämään (ja siinä samalla kasvattaa kuntoa roimasti). Ja kuten jokaisessa hyvässä projektissa, tavoitteiden pitää olla korkealla: projektin maalina häämöttää maaliskuussa 2014 hiihdettävä 90 kilometrin Vasaloppet -hiihto (kisan erillinen kuvaus toisessa blogissa, tsekkaappa se!) ja tavoitteeseen on varmasti tekemistä. Ensimmäisenä tavoitteena on ostaa sukset. Puuh.

Käsillä oleva projekti lähti liikkeelle vuoden 2013 alussa (mitä tähän mennessä on tapahtunut, siitäkin on erillinen postaus joten lue myös se!). Idea osallistumisesta Vasaloppettiin tuli osallistuvalla ryhmällä jo jossain viskinhuuruisessa keskustelussa tiistai-iltana syksyllä 2012, mutta virallinen lähtölaukaus yhteiseen projektiin (ainakin osaltani) tapahtui vuoden 2013 ensimmäisillä viikoilla. Johtuen ryhmän (ainakin tässä vaiheessa) hiukan maantieteellisestikin hajanaisesta yhtenäisyydestä, tulee harjoitusrupema, eli käsillä oleva vuosi, olemaan kuitenkin yksilöharjoituspainotteinen. Eli suomeksi: yhdessä mennään, mutta tulos tehdään kuitenkin yksin.

Kerron ehkä kisoihin osallistuvasta ryhmästä, sen kokoonpanosta ja yhteisistä ponnistuksista ja korkean paikan treeneistä enemmän myöhemmin, mutta sanotaan tiiseriksi sen verran, että joukossa on harrastajaa ja sivakoijaa laidasta laitaan, mukana on hiukan työpaikka-aspektia ja käsillä on varmasti kaikkia motivoiva projekti.

Ja jokaisessa kunnon blogissahan on aina hjyymöria ja inttijuttuja joten niin myös tässä. Edellinen hiihtokertani lienee ollut joskus lukiossa (joka päättyi 2002) ja ehkä intissä (joka päättyi 2003). Mutta siellä hiihtämistä kuvaa varmasti parhaiten yksikön päällikkömme virneellä heitetty kommentti kotiutumisen varustepalautuksessa: "Hö, Leppäselläkin vielä suksensiteet tallella, kappas kun et oo hiihtänyt niitä puhki!". Noniin, pakollinen inttijuttu kirjoitettu, se siitä.

Eli tästä se lähtee, vidusti hiihtoa, kuntoilua ja muuta elämää siinä sivussa.