Viimeinen pulloposti ennen koitosta.

Tasan viikon päästä tästä hetkestä ollaan jo toivottavasti todella lähellä maalia. Eli ensi su 2.3.2014 klo 8.00 CET polkaistaan siis koko tämän projektin päätavoite käyntiin ja lähdetään hiihtämään perinteistä tyyliä 90 kilometriä Sälenistä Moraan.

Vähän voisi lyhyesti reflektoida vuoden ajalta fiiliksiä, eli mitä tuli tehtyä ja mitä ei. Musta tuntuu, että mitenkään supervalmis tuohon hiihtoon en ole, toisaalta vuoden ajan on rakennettu ihan semiaktiivisesti peruskuntoa joten huonompikin lähtökohta voisi varmasti olla. Eniten mietityttää tietenkin hiihdettyjen kilometrien vähyys (nyt alla semmonen reipas 500km yhteensä) ja pitkien lenkkien täysi puute. Tässä kohtaa voi tietenkin syyttää vaikka mitä (lumenpuutteesta lähtien), mutta varmaan vielä kovemmallakin innolla ois voinut treenata. Ehkä jos haluais rakentaa jonkun sortin vertauskuvan tähän, niin juoksukisoissa tekniikan osalta en varmasti voittas 100 metrin juoksua, olisin peräpäässä 800 metrin juoksussa, 5000 metrin juoksu olisi varmasti kunnolla ja totutulle rytmille hyvä, mutta maraton-matkaa en ole koskan kokeillutkaan. Ja just tuo maraton (ja pikkusen päälle) nyt pitää juosta (tai no, hiihtää). Vähän ontuu mutta olkoon.

Eli aika paljon tässä on vuoden aikana tapahtunut, niin hiihto- kuin muillakin elämänsaroilla, eikai se nyt auta muu kuin lähteä katsomaan että mihin tää riittää. Mä uskon vahvasti (pakkohan se on tässä vaiheessa ;) ), että pääkopasta tää homma lähtee joten sieltä sen maaliinpääsemisen halun on lähdettävä. Mitään strategiaa hiihdolle en ole vielä sen koommin luonut, ehkä lauantaina matkalla sparraaja-Tommin kanssa joku pitää kehitellä.

Paljon tekstiä, otetaan tähän väliin tärähtänyt kuva Madshuuusseista plus kahden asteen sohjossa.

Nyt edessä oleva viikko on täynnä actionia mutta tavoitteena on urheilun kannalta täysin lepoviikko. Tulevan viikon aikana pitää säätää töissä, pakkailla kämppää ja vielä muuttaa torstaina, mutta sitten la-aamuna lähteä kohtia Ruotsia ja Vasaloppet juhlatunnelmaa. Nii ja syödä pitäs paljon, sen luulis onnistuvan.

Ei ehkä hirveesti jännitä nyt, varmaan jännitys alkaa tiivistymään kun pääsee lähemmäks kisapaikkaa ja tajuaa, että nyt se, mitä varten on treenattu ja valmistauduttu on todella edessä. Pitäkää peukkuja ja palataan asiaan vielä viimeisen kerran koitoksen jälkeen.

Tossa vielä muutama kuva elävöittämään blogia. Pimeetä on Paloheinässä aika ajoin.

Alle kolme viikkoa starttiin...

Kolmen viikon päästä tämäkin homma on jo ohi. Tässä se nuoruus hujahtaa. Edellisen kirjoituksen fiilistelyn jälkeen on eletty kiireisiä ja vähän flunssaisia aikoja. Tammikuun loppu meni reissuissa ja Itäisestä Keski-Euroopasta saadun flunssan ja muuten vaan kiireiden kanssa, joten vähän heikkoja treeniaikoja välissä. Mutta nyt taas helmikuun alusta ihan ok pössis ollut. Edelleenkin vee ituttaa kyllä pk-seutua ja miksei koko Suomea vaivaava lumenpuute joka piti tulla just tälle vuodelle, mutta Paloheinän kolmen kilsan lenkki ja siinä olevat kaks supernousua ovat tulleet melko tutuiksi...

Alla tutuksi tullut otanta Endomondosta. Huomasin, että enpä oo käyny salilla kohta pariin kuukauteen, mutta huomaa tosin, että hiihto pitää aika hyvää huolta niin ylä kuin alakropastakin, joten ehkä järkevämpi laittaa nyt kaikki liikenevä aika ja paukut lumileikkeihin. Kuvan mukaan tammikuussa oli yks hyvä, kaks kohtalaista ja kaksi aivan paskaa viikkoa.

Oliko siitä muuttohommasta täällä jo puhetta..? No jos ei, niin tottahan tämän homman piti mennä niin, että jos mulla on käsillä kaks isoa, noin reippaan vuoden kestävää projektia (1. Uuden asunnon rakentuminen & 2. Vasaloppet hiihto), niin tottakai niiden pitää ajoittua kolmen päivän sisään. Miten muutenkaan? Eli homma homma menee niin, että muutamme uuteen, valmistuvaan asuntoon just pari päivää ennen kuin lähdemme reissuun sukset kainalossa. Eli pienen pieni hässäkkä ja stressi voi olla tossa viikolla päällä mutta sellasta se parhaimmillaan on.

Vois melkeen sanoa, että alkasko tuo jo kohta jännittään?