Muistaako joku vielä
tämän? Tämähän oli sitä aikaa kun tässäkin blogissa vielä puhuttiin hiihdosta ja lumesta ja sen sellaisesta. Tuntuu, että noista ajoista on aika kauan, noihin aikoihin täytin muuten sen kolmekymmentä, eli ei siitä nyt nii kauaa voi olla... Eli vaikka pk-seudulla maa on mustana ja mittarissa on päivällä parhaimmillaan nyt marraskuussakin yli kahdeksan astetta, niin onneks etsivä voi lunta löytää keinotekoisesta ympäristöstä. Eli seuraavaksi sitten läpyskää pitkästä aikaa hiihtopuuhista.
Mutta homma näitten vehkeitten kanssa alkaa aina huollosta. Kävin tuossa maanantaina hakemassa vähän lisätarvikkeita kaupasta jotta kamat saisi kuosiin kesän jälkeen ja olihan se kyllä melkonen homma näin ensikertalaiselle. Kyllähän noita viime talvena tuli vähän huollettua ja puunattua, mutta nyt meni sitten hela setti pitoteipin vaihtoineen yms. Ei nyt sinäänsä ajallesesti hirvee homma, mutta ehkä lähinnä toi teipin vaihto ekaa kertaa oli sanotaanko aika sotkuinen/koskettava kokemus (liimatöhnää löytyy vieläkin varmaan jostain sormista...). Alla vielä kuva kamoista, seuraavat kuusi kuukautta nämä kamat viihtyy sitten jälleen auton perässä, mutta onpahan ne ainakin tikissä. Pitää muuten vielä vähän seurailla että menikö mun teippaukset & luistot ihan oppikirjan mukaan, eiköhän tuon ladulla viimeistään huomaa...
Sitten sitä hiihtoasiaa. Marraskuussa mennään kovaa hönkää ja lunta ei näy, joten onneksi pääkaupunkiseutulaiselle kuntohiihtäjälle löytyy kaupungin tarjoamana (tai no, sisäänpääsy maksaa reilun kympin...) vanha klassinen
hiihtoputki jonne varsinaista hiihdon treeniputkea voi lähteä käynnistelemään. Tää oli mun eka kerta tässä fasiliteetissa ja pääosin ihan positiivinen fiilis jäi. Tilat on ok, sijainti ok (jos duunista lähtee suoraan, muuten vähän kaukana), mutta latujen kunto oli illasta vähän siinä ja siinä - aika sohjoinen meininki, aamusta varmaan parempi. Luisto ja pito oli molemmat aika nihkeessä, johtuen varmaan latujen kunnosta sekä ehkä väärästä suksivalinnasta, tuuppasin menemään teipatulla parilla, ens kerralla vois kokeilla että toimisko nollakelin suksi paremmin. Paikassa on siis -3 astetta ja lumi semmonen -1, joten nollakelin suksi vois toimia, testaamma sen.
Itse hiihtohan oli kyllä raskasta ku taivas. Perusideat oli hallussa, mutta kyllä tekniikan ja sujuvan etenemisen kanssa oli haasteita. Kunto loppu ja huomas, että töitä tuli tehtyä aivan väärillä paikoilla, joten back to basics tekniikan kanssa. Ehkä huomattavissa, että kunto ei ekana lopu vaan lihakset, joten oikean tekniikan kautta voittoon! Siinä sitä riittääkin tekemistä.
Summa summarum niiku tavataan sanoa: erittäin tärkeää polkaista hiihtoharjoittelu käyntiin ja tuolla putkessa pitäs päästä käymään vähintään kerran viikossa. Ja sais ne oikeetkin lumet tulla. Alla kuva ku pappa työntää hirveetä vauhtia pertsaa putkessa.
Tossa vielä toinen kuva hallista, kuvastahan tuli aika tuhnu mutta ei voi mittään, idea välittyy.
Päätavoite vajaan neljän kuukauden päässä... ohhoh. Ei muuta.
