lauantai 21. syyskuuta 2013

1.58.41

Otsikon lukema kertoo sen minkä pitää, mun aika puolimartsalta tänään oli yllättävän kova eli 1h 58min ja muutama hassu sekunti vielä päälle. Epäviralliseksi tavoitteeksihan laitoin tossa edellisessä postissa 2.10 joten sen ali mentiin niin että heilahti. Mutta ehkä toi kertoo enemmän siitä, että tää juoksu oli mulle ensimmäinen kestävyysurheilukoitos joten kunnosta ja kestävyydestä ei ollu oikeen mitään tarttumapintaa. Mutta silti tosi hyvät fiilikset tuosta ajasta jäi, which is nice.

Jos nyt otetaan lyhyesti vielä juoksun draaman kaari tähän: juoksua juonittiin ja se aloitettiinkin suunnitelmien mukaan vanhan ystäväni Teron kanssa, mutta jo kolmen kilsan kohdalle yhteisesti todettiin, että suunniteltu vauhti oli mulle vähän liian kova ja Terppa vanhana ja nykyisenäkin futaajana paineli menemään joten jäin työstään eteläisen Espoon maita ja mantuja yksin, mitä nyt muutama viis tuhatta muuta juoksijaa siinä vierellä. Mutta niin, otin taktiikaksi siinä kolmen kilsan kohdalla että tinttaan itseni parikymmenen metrin päähän kahden tunnin jäniksestä (joka siis juoksi ilmapallon kanssa, eli sitä oli hyvä seurata ja koko ajan tiesi että missä mennään ajan kanssa). Aika monesti varsinkin jälkimmäisellä puoliskolla tuntu, että vittu mä en vaan jaksa painaa meneen mutta sitten totesin, että jos päästän ton 2h jänösen kipittään karkuun niin homma on siinä. Eli siinä peesissä sitä paineltiin ja sitten jossain kun vajaat pari kilsaa oli jäljellä niin menin tosta sakista ohi ja yritin vaan jaksaa loppuun. Mitään hirveetä loppukiriä en todellakaan jaksanut, mutta erinomaista että sain puskettua alle 2h ton ajan.

Mitäs tosta muuta, sykkeet oli korkealla (170-190) melkeen koko juoksun ajan ja ensimmäisen kympin kohdalla tuntu, että kuinkakohan tätä jaksaa loppuun asti, mutta onneks jakso. Fiilikset heti juoksun jälkeen oli tietenkin euforiset, mutta en tiiä, oli tuo kyllä niin saatanan raskasta välillä, että aika paljon pitäs tapahtua että jaksas esim täysmaratonille lähtee. Jälkitunnelmat on aika väsyneet, jaloissa asiaankuuluvaa tönkköilyä ja huomaa, että energiaa on mennyt, ei paljon jaksa innostua. Ja olihan tuolla varpaissa muutama hiertymä ja sen sellasta, mutta ne kuulunee asiaan. Ja onneks tuo polvikin selvis ihan hyvin, kyllä kai sitä tuolla särki mutta ei sitä tainnu olla aikaa miettiä.

Ja tässä vielä todiste, että ainakin paikan päällä on oltu. Juoksija-erkillä oli lippis vinossa jo lähdössä.


Noniii, tämä oli syksyn päätapahtuma, sitten vaan ajatuksia ja treeniä kohti päätavoitetta eli maaliskuun hiihtoa! Stay tuned.

tiistai 17. syyskuuta 2013

Pitäs se puolimaraton juosta.

Khyyl nyt se puolimaraton mistä mainitsin tuolla jossain lähestyy kovaa vauhtia. Ja niin kovaa vauhtia, että se on tossa parin päivän päästä lauantaina. Jos pitäs nyt jotenkin reflektoida, että miten tuohon on valmistauduttu ja treenattu, niin antaisin ehkä arvosanaksi itelle semmosen 8 ehkä 8+. Selkeesti oon tykänny tuosta juoksusta kun lenkille on tullut hyvin lähdettyä pitkien työpäivien jälkeenkin joten ihan mikään täys-fail tämä ei ole ollut, mutta 9-10 arvosana ois vaatinut vielä tavoitteellisempaa treenausta ja perehtymistä. Nyt oon keskittynyt aika omatoimisesti vaan juoksemaan ja tehnyt tätä ns. ”omasta ilosta” asenteella ilman sen kummempaa ohjelmaa.

Mut mut, asetetaanpa aikatavoite tolle lauantain juoksulle. Mitenköhän tätä nyt ruotis kun ei oo mitään kokemuspohjaa noin pitkistä juoksuista ja vastaavista tilanteista. Noita lenkkejä matkoiltaan 10-15km oon voinut hyvin (tai no semi-hyvin, joskus melko kuollut olo lenkin jälkeen kyllä ollut…) vetää alle kahden tunnin vauhtia, mutta hiukka vaikee uskoa, että vielä ois jaksanut samaa vauhtia puskea kuus kilsaa. Eli kahden tunnin vauhti voinee olla liikaa, mutta ei ton päälle hirveesti saa antaa mennä – asetetaanko viralliseksi tavoitteeksi kaksituntiakymmenenminuttia eli 2.10? Kyllä, asetetaan. Ja kaikki ton alle on kotiinpäin ja päälle menevät epäonnistumista. Palataan loppuviikosta asiaan, katotaan miten käy!

torstai 5. syyskuuta 2013

Elokuussa uuteen nousuun

Nonii kesän jälkeen on saatu hommaa pyöriin taas eli aika ottaa tarkasteluun elokuun treenit. Elokuu oli kaikin puolin aika kiireinen, duunit pyörähti täysillä käyntiin, golfia tuli pelattua edelleen ainakin kerran viikossa, mutta silti ihan hyvän treenikuun tähän alle sai. Puolimaraton kuikuilee jo parin viikon päässä, joten treeniä tarvitaan. Mutta tässäpä statistiikkaa kuvina ja numeroina:
 
Yhteensä: 25 kertaa
Juoksu: 12 kertaa
Puntti: 5 kertaa
Pyöräily: 1 kerta
Golf: 7 kertaa
 
Eli aika perusmeininki ollut, että yks puntti ja yks golf sekä 2-3 lenkkiä viikossa (yhteensä semmonen 20-30 kilsaa viikossa). Alla olevassa kuvassa taasen hahmotusta tuosta ajankäytöstä, hyvin on tuo golf taas syönyt ajan vaikka juoksukilsojakin pääsi tulemaan semmonen reipas 120 kilsaa. Eli vihreellä viikottaiset juoksuun käytetyt ajat ja magentalla golffaukset.



Ja jos tässä nyt jotain tummia pilviä haluais maalata muuten niin kirkkaassa tulevaisuudessa, niin vois miettiä tota mun vasenta polvea. Vasen polvi leikattiin lähestulkoon ammattimaisen lumilautailu- ja jalkapallouran (heh ;) jälkeen ja se kyllä kuntoutettiin todella hyvin ja ei oo koskaan vaivannut. Tosta leikkauksestakin on reippaasti yli kymmenen vuotta ja mitään ongelmia ei oo koskaan ollut... tähän asti. Noilla pidemmillä lenkeillä (about 15km) jotka oon menny vähän kovempaa niin polvi on kyllä alkanut oikkuileen aika pahasti (eli kipeytyy asfaltilla juostessa), joten tuota tilannetta pitää kyllä seurailla ihan tosissaan. Onneks talvella hiihtäessä ei tuntunut tasan mitään, joten tuo vaiva on varmaan täysin juoksu-related, mikä on sinäänsä hyvä. Mutta pakko nyt puskee tuota juoksua eteenpäin ja katella tilannetta sitten puolikkaan jälkeen että mikä meno. Tuo pyöräily on hyvää hommaa, mutta ku alla on vaan paska vanha hybridi niin ei siitäkään oo oikein mihinkään, mutta siinä ois potentiaalia...