Urakka on ohi. Kiitos ja näkemiin.

Melko tarkkaan viikko ja tunti sitten tulin maaliin yhdeksänkymmenen kilometrin ja kymmenen tunnin ja neljänkymmenenseitsemän minuutin hiihtämisen jälkeen. Statsit siis 90km ja 10h 47min. Sijoituksena siis noin 10 000, mutta jätin siis kolmasosan taakseni! Reipas viikko sitten apina tippui harteilta ja tämä välillä aika raskaalta tuntunut urakka ja taakka päättyi.

Ennen kuin käydään kuvien ja kuvatekstien kanssa vähän tuota kisaviikonloppua läpi, otetaan tähän alkuun suuret kiitokset kaikille projektista kiinnostuneille, sitä tukeneille ja siitä vähät välittäneille. Suurimmat kiitokset menee tietenkin kotiin (niin alkukotiin kuin omalle rakkaalle) sekä sparrauskumppaneille joiden vinkkien ja tuen avulla tuo maali saavutettiin. Eli iso kiitos.

Mutta sitten lyhyt ja ytimekäs kuvaus kisaviikonlopusta. Kuten täälläkin jo päivittelin, ennen kuin la-aamuna hypättiin ruottin koneeseen, oli alla aika intensiivinen viikko ja varsinkin torstai ja perjantai kun siirsimme kamat uuteen asuntoon ja meistä tuli espoolaisia. To ja pe meni aika aamusta iltaan kämppää laittaessa, mutta kyllä mä syödä yritin ja vähän katella että jos nyt tammisenkin kantas joku muu, mutta pikkusen tuntu jalat tönköiltä la-aamuna mutta ei mitään suurempaa. Eli täynnä intoa kohti Moraa. Pitkin viikkoa tuli tankattua jonkun verran ja alla tietenkin kuva ruotsalaisesta pasta-ateriasta joka nautittiin jossain Gävlen tietämille paikallisessa linnatuulessa.

Yövyimme la-su yön (sen mitä siinä nyt nukuttiin) pikkusen Moran ulkopuolella Orsa-nimisessä metropolissa. Meidän hostelli oli itseasiassa aika kokemus sinäänsä ku sinne oli majoittunut myös iso itävaltainen seurue jolla oli voitelukontit ja kaikki ja hommaa tehtiin ihan tosissan. Toi meidän hostelli oli muutenkin just oikea paikka tälläselle reissulle, siellä oli hyvät tankkausruoat la-illalle ja aamiainen tarjoiltiin tietenkin klo 03.00 yöllä kun kisa-sakki heräs koitokseen. Luistot suksiin oli tullu luistopalvelu-Niemeltä jo ennen lähtöä mutta noita pitoja värkkäsimme la-iltana Tommin kanssa pykälään. Onneks neuvoja ja ohjeistusta saatiin mm. itseltänsä Martin Tauberilta koska muuten meidän liisterit ois voinu olla tahmasen puoleiset... Pohjassa oli siis ammattikielellä universaalia ja violettiä töhnää jota sitten vielä hinkattiin jollain korkkijutulla illan päälle pihalla. Eli noilla luulis lähtevän.

La-su yönä oli herätys tosiaan klo 03.00 ja neljän pintaan oli vuokra-toijota jo parkkeerattu Moran keskustaan ja olimme muutaman tuhannen muun kanssa bussissa kohti Säleniä. Bussimatka kesti reipas pari tuntia ja ruuhkaa oli jonku verran Sälenin päässä, bussissa tuli jonku verran nukuttua mutta vähän alko jännittää tossa vaiheessa jo päivän koitokset. Alla kuva Sälenin messualueelta ennen lähtöä, pimeetä oli vielä tohon aikaan.

Kisakuva peltosista lähdössä. Noita virallisia Vasaloppet-tarroja mä en ota suksista koskaan pois vaan tulen keulimaan noilla Paloheinässä. Tuleekohan muuten joskus uudet tarrat ;) Kuten kaikessa tässä projektissa, myös sää oli vähän oikukas pitkin viikonloppua, melko nollissa oli koko ajan ja hiihto-olosuhteet oli melko haastavat mutta liikkeelle lähdettiin kuitenkin ihan ok säässä (joskin lopussa tuli lunta aika paljonkin).

Lähtöpaikkanahan tällasilla ammattihiihtäjillä oli tietenkin viimeinen karsina joskin saimme sääntöjen sallimien puitteiden mukaan kuitattua ennen lähtöä paikkaa jo vähän eteenpäin. Eli enää ei ollut kuin 14 000 ihmistä edessä... Lähtö ja ensimmäiset kymmenet kilsat ja ensimmäiset tunnit oli kokemus sinäänsä. Hommahan alkaa monen kilsan nousulle jota sitten suksi&sauvaviidakossa kavuttiin pari tuntia jonka jälkeen ensimmäinen kymppi oli taivallettu ja 80km to go.

Mitenhän mä nyt lyhyesti kuvaisin, että miten hiihto eteni ja mitkä oli fiilikset. Varmaan jotenkin näin:

• Ensimmäinen 30km meni aika hyvin ja jopa paikoittain kevyesti. Eniten yllätti ja vitutti se, että latua ei ollut nimeksikään joten esim. pertsan hiihtäminen tai vuoropotku ei oikein onnistunut joten aivan tasatyönnöksi toi suuremmalti meni. Ja sitähän mä en hirveesti osaa.
• Vaikein paikka oli vähän ennen puoltaväliä siinä 40 kilsan jälkeen ku alko jo väsyttää ja puoliväli oli vasta tulossa, mutta siinä oli muutamia kivoja kyliä ja stoppeja jotka autto.
• Joskus 60km kohdilla alko jo todella väsyttään ja veikkaan, että tekniikka oli jo aivan paskaa ku ei vaan jaksanut välittää. Mutta sitten alko helpottaan pääkopassa ku jäljellä oleva matka alko kakkosella ja sitten ykkösellä. 
• Olis voinu luulla, että ku matkaa on 20km, 10km ja sitten 1km että ois superhyväfiilis ja kyllä sitä vielä jaksaa innolla painaa, mutta ei. Kyllä toi loppu oli todella raskas ja viimenen vitonen suoraan sanottuna yhtä helevettiä.
• Viimenen kilsa oli tietenkin aivan huikea. Siitä ku tullaan Moran keskustaan ja näät sen kirkontornin, kuulet selostukset, näet maaliscreenin ja sitten loppusuora alkaa nii filis oli kyllä katossa, HUHHUH! Tota varten tätä hommaa tehdään! 

Eli siinä todella yhyesti kisan kulku, kyllähän tuolta vois haekella aika paljon kaikenmaailman fiiliksiä, mutta tuossa pääpointit mitä muistaa. Suurimmat haasteet mulla oli ladun puute, pidon puute, huono tekniikka (varsinkin tasatyönnössä) mutta nämäkin haasteet korvasin päätöksellä, että maaliin päästään makso mitä makso.

Energiakulutus oli tietenkin aika kohtuullista hiihdon aikana (semmonen vajaa 10 000 kilokaloria meni...), vetelin taskuissa olleita geelipurkkeja (á 500 kaloria) noin 9 kappaletta sekä tietenkin 10 kilsan välein niitä kuuluisia pullia ja mustikkakeittoja ja mitä niitä nyt oli. Tarpeeseen ne tuli. Lisäksi kaikenmaailman seuraa ja muuta virkkausporukkaa oli reitin varrella tosi paljon, joten pikkusuolukkaa oli kyllä tarjolla.

En tietenkäään hirveesti kuvannut matkan aikana ku piti hiihtää eikä kuvata, mutta tossa nyt yks todiste että paikassa nimeltä Mångsbodarna on ainakin käyty, tuosta tais olla matkaa vielä aika paljon.

Hiihdon jälkeen ja seuraavina päivinä ongelmia ja kipeyttä oli eniten selkeästi yläselässä (johtuen aivan varmaan aivan päin mäntyä tuupatusta tasatyönnöstä) sekä polvissa ja kyynärpäissä jotka oli itseasiassa aika todella kivuliaat jo hiihdon aikana. Mutta jotenkin niittekin kanssa selvittiin. Nyt viikon jälkeen tunne on, että ruoka on maistunut ja ainoastaan toi vasen polvi on kyllä jäykkä edelleen - no, se tulee oleen sellanen loppuelämän.

Jälkeenpäin fiilikset on tietenkin aivan mahtavat. Mulla tietenkin pelko siitä, että en tuu saavuttamaan maalia tai homma tulee feilaamaan on nyt selätetty ja nyt voi vähän rennommin suhtautua hiihtoon ja treenaamiseen yleensä. Mutta todellakin hieno kokemus - niin valmistautuminen kuin itse hiihtokin - suosittelen kokeilemaan ja haastamaan itsensä.

Tämä oli tässä - mitäs sitten?

Viimeinen pulloposti ennen koitosta.

Tasan viikon päästä tästä hetkestä ollaan jo toivottavasti todella lähellä maalia. Eli ensi su 2.3.2014 klo 8.00 CET polkaistaan siis koko tämän projektin päätavoite käyntiin ja lähdetään hiihtämään perinteistä tyyliä 90 kilometriä Sälenistä Moraan.

Vähän voisi lyhyesti reflektoida vuoden ajalta fiiliksiä, eli mitä tuli tehtyä ja mitä ei. Musta tuntuu, että mitenkään supervalmis tuohon hiihtoon en ole, toisaalta vuoden ajan on rakennettu ihan semiaktiivisesti peruskuntoa joten huonompikin lähtökohta voisi varmasti olla. Eniten mietityttää tietenkin hiihdettyjen kilometrien vähyys (nyt alla semmonen reipas 500km yhteensä) ja pitkien lenkkien täysi puute. Tässä kohtaa voi tietenkin syyttää vaikka mitä (lumenpuutteesta lähtien), mutta varmaan vielä kovemmallakin innolla ois voinut treenata. Ehkä jos haluais rakentaa jonkun sortin vertauskuvan tähän, niin juoksukisoissa tekniikan osalta en varmasti voittas 100 metrin juoksua, olisin peräpäässä 800 metrin juoksussa, 5000 metrin juoksu olisi varmasti kunnolla ja totutulle rytmille hyvä, mutta maraton-matkaa en ole koskan kokeillutkaan. Ja just tuo maraton (ja pikkusen päälle) nyt pitää juosta (tai no, hiihtää). Vähän ontuu mutta olkoon.

Eli aika paljon tässä on vuoden aikana tapahtunut, niin hiihto- kuin muillakin elämänsaroilla, eikai se nyt auta muu kuin lähteä katsomaan että mihin tää riittää. Mä uskon vahvasti (pakkohan se on tässä vaiheessa ;) ), että pääkopasta tää homma lähtee joten sieltä sen maaliinpääsemisen halun on lähdettävä. Mitään strategiaa hiihdolle en ole vielä sen koommin luonut, ehkä lauantaina matkalla sparraaja-Tommin kanssa joku pitää kehitellä.

Paljon tekstiä, otetaan tähän väliin tärähtänyt kuva Madshuuusseista plus kahden asteen sohjossa.

Nyt edessä oleva viikko on täynnä actionia mutta tavoitteena on urheilun kannalta täysin lepoviikko. Tulevan viikon aikana pitää säätää töissä, pakkailla kämppää ja vielä muuttaa torstaina, mutta sitten la-aamuna lähteä kohtia Ruotsia ja Vasaloppet juhlatunnelmaa. Nii ja syödä pitäs paljon, sen luulis onnistuvan.

Ei ehkä hirveesti jännitä nyt, varmaan jännitys alkaa tiivistymään kun pääsee lähemmäks kisapaikkaa ja tajuaa, että nyt se, mitä varten on treenattu ja valmistauduttu on todella edessä. Pitäkää peukkuja ja palataan asiaan vielä viimeisen kerran koitoksen jälkeen.

Tossa vielä muutama kuva elävöittämään blogia. Pimeetä on Paloheinässä aika ajoin.

Alle kolme viikkoa starttiin...

Kolmen viikon päästä tämäkin homma on jo ohi. Tässä se nuoruus hujahtaa. Edellisen kirjoituksen fiilistelyn jälkeen on eletty kiireisiä ja vähän flunssaisia aikoja. Tammikuun loppu meni reissuissa ja Itäisestä Keski-Euroopasta saadun flunssan ja muuten vaan kiireiden kanssa, joten vähän heikkoja treeniaikoja välissä. Mutta nyt taas helmikuun alusta ihan ok pössis ollut. Edelleenkin vee ituttaa kyllä pk-seutua ja miksei koko Suomea vaivaava lumenpuute joka piti tulla just tälle vuodelle, mutta Paloheinän kolmen kilsan lenkki ja siinä olevat kaks supernousua ovat tulleet melko tutuiksi...

Alla tutuksi tullut otanta Endomondosta. Huomasin, että enpä oo käyny salilla kohta pariin kuukauteen, mutta huomaa tosin, että hiihto pitää aika hyvää huolta niin ylä kuin alakropastakin, joten ehkä järkevämpi laittaa nyt kaikki liikenevä aika ja paukut lumileikkeihin. Kuvan mukaan tammikuussa oli yks hyvä, kaks kohtalaista ja kaksi aivan paskaa viikkoa.

Oliko siitä muuttohommasta täällä jo puhetta..? No jos ei, niin tottahan tämän homman piti mennä niin, että jos mulla on käsillä kaks isoa, noin reippaan vuoden kestävää projektia (1. Uuden asunnon rakentuminen & 2. Vasaloppet hiihto), niin tottakai niiden pitää ajoittua kolmen päivän sisään. Miten muutenkaan? Eli homma homma menee niin, että muutamme uuteen, valmistuvaan asuntoon just pari päivää ennen kuin lähdemme reissuun sukset kainalossa. Eli pienen pieni hässäkkä ja stressi voi olla tossa viikolla päällä mutta sellasta se parhaimmillaan on.

Vois melkeen sanoa, että alkasko tuo jo kohta jännittään?

Hyvällä fiiliksellä hallista ulos hiihtämään!

Otetaanpa vähän ryhtiliikettä viimekertaisen marinan jälkeen. 

Nyt kun pakkaset ja lumi löysi tiensä viimein Pohjolaan, niin meitsimanne ponkas välittömästi ulos hiihtään. Olen nyt vajaan viikon sisään vetänyt neljä lenkkiä ulkomaisemissa - kolme Helsingin Paloheinässä ja yhden Espoossa Oittaalla. Voin kyllä sanoa, että ensimmäisen hiihtokerran fiilikset kun oikeesti ensimmäistä kertaa pääsi vetään ulos kunnon ladulle, ja sattu vielä aurinkokin paistaa, niin tunnelma oli kyllä korkealla! Äkkiä se siitä tosin ähinäksi muuttu, Paloheinässä oli lauantaina vain 1,8 km lenkki latua joten sitä sitten vedettiin 15 kertaa ympäri. Ja sama homma Oittaalla, sielläkin semmonen 14 kertaa samanpituista lenkkiä ympäri. Ja muut pari kertaa sitten vähän väsyneempänä huonolla syönnillä duunin jälkeen hiukan lyhyempinä setteinä. Näissä reissuissa matkat siis semmoset 27, 25, 18 ja 10 kilsaa. Ei muuten oo hyvännäkönen trendi, pitänee korjata ;)

Mutta kaikenkaikkiaan tunnelma hiihtoa kohtaan on noussut ja usko siihen, että en tule kuolemaan maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna 2014 Keski-Ruotsissa, on vahvistunut. Ei tässä vielä maalissa olla mutta kolmasosa kisamatkasta menee nyt jo jotenkuten hyvin. Nyt vaan samalla tatsilla eteenpäin ja jostain pitäs alkaa löytämään motivaatiota pitempiiin lenkkeihin. Kyllä mä oon huomannut, että mulla alkaa olemaan pällistä kiinni, että jaksaa noilla lyhyillä lenkeillä mennä 30 km ja sen yli pitusen lenkin, joten pitempää latureitistöä kiitos jotta päästää kunnolla kokeileen. Ja ehkä tuo tekniikkakin alkaa pikkuhiljaa hahmottumaan, vaikka tasatyöntöä ja muita hiihdon saloja pitää vielä hinkata kovasti.

Kuten taisin mainitakin, tammikuu on ollut ja tulee olemaan todella kiireinen. Tähän kuuhun mahtuu yhdet polttarit, yhdet häät, yksi kotimaan työreissu, yksi pitempi ulkomaan työreissu sekä monta muuta muuten vaan poltettua iltaa ja päivää.

Sitten muutamia kuvia. Tossa kuva Paloheinän aloitusaukiolta oisko lauantai aamupäivältä. Kuva hämää, paikalla oli paljon enemmän porukkaa, mutta toisaalta kiva fiilis kun ei tarvi yksin olla.

Kuva Paloheinän toisesta noususta. Ei nuo nousut mitään, mutta ku vetää samaa nousua sen 15 kertaa, niin alkaa jossain vaiheessa vähän viduddaan, no treeniähän se on.

Ja tosta lähtee saman nousun lasku. Tota onkin mukava mennä alas, paitsi että jäätyy naama näillä pakkasilla.

Ja sitten tietenkin pakollinen gear-fiilistely. Hiihtohommat taittuu tästä lähtien Trimetexin erittäin tyylikkäissä ja toimivissa kamppeissa. Kiitokset vaan Pyrylle!

Valitusvirsi sun muuta

Saako vähän marista ja valittaa? Vaikkei saiskaan niin valitanpa silti. Blogin täyttäessä kohta vuoden ja tämän rupeaman lähestyessä loppusuoraa saanen sanoa, että jos joku ois mulle vuosi sitten sanonut, että suurimman osan tänä "talvena" tehtävistä hiihtotreeneistä tulen tekemään jossain hikisessä ja paskassa Vantaalaisessa teollisuushallissa ruohon suurinpiirtein vihertäessa ulkona, niin oisin voinut miettiä kahteen kertaan, että kannattaako just nyt, kun on leudoin talvi 30 vuoteen, aloittaa hiihtoharrastus, ja vielä tällaisen urakan kanssa. Ei ois välttämättä kannattanut, mutta onneksi aloitin joten se siitä, tämä saatu ulos systeemistä ja nyt loppuu marina. Piste.

Tammikuu on saanut ihan ok startin, putkeen on nyt menty neljä päivää harjoituksia (3 lenkkiä ja 1 hiihto). Kävin tuossa lauantaina hiihtämässä tähän asti kestollisesti pisimmän lenkin tuolla hiihtohallissa: yhteensä 2h 40min jonka aikana tultiin varmaan reipas 20km eteenpäin, mutta tuolla hallissa se on vähän eri juttu tuon matkan kanssa, siellä pitää keskittyä pääosin hiihtämään aikaa. Hallissa ei saa yhtään metriä ilmaiseksi, suksi ei luista eikä liiemmin pidä. Lisäksi lauantaina tuntui, että ois hiihtänyt Stockmannilla tammikuun alejen aikaan kun paikalla oli venäläisiä sun muita ruuhkaksi asti. Älkää siis käsittäkö väärin - on äärimmäisen hienoa, että venäläiset tuovat rupliaan kalastajakyläämme, mutta ei tarvitse tukkia mun latuja. Nii ja olihan halliin viritetty myös Winterwonderlandin kylkeen koiravaljakkoajeluja (jotka söi alakerrasta puolet ladusta), joten hieno urheilukokemus oli taattu. Tänään piti myös mennä tonne halliin mutta onneks tuli keksittyä muuta tekemistä niin ei kerennyt kuin aamulenkille. Tuo varmaan kuvastaa hyvin asennetta tuota hallia kohtaan, mutta pakko siellä on silti käydä.

Valmistelut nytkähti myös viime viikolla eteenpäin kun matkat sun muut saatiin varattua. Mun kaks työystävää lähtee myös mukaan ja heidän kanssaan starttaamme reissuun la-aamuna 1.3. lentäen ensin stokholmaan ja siitä sitten vuokrapassatilla kohti Moraa jossa mitä luultavimmin minä yövyn ystäväni Pyryn tädin luona ja nämä kaks kaverusta jossain muualla. Paluulento lähtee sitten ma 3.1. joten ma-illaksi kotiin. Toivottavasti hyvin mielin ja yhtenä palasena.

Superkiireinen tammikuu tulossa, palataan asiaan loppupuoliskolla. Väittivät keltaisessa lehdistössä myös, että etelään olis tulossa pakkasta ja lunta. Pysyn skeptisenä, kunnes ensimmäiset ulkokilsat kehä kolmosen sisäpuolelle on hiihdetty.

Vuoden 2013 viimeiset setit

Alla olevalla kuvalla on hyvä aloittaa vuoden viimeinen postaus - kaikki laadukkaan talvipäivän ainekset kasassa: lunta, peltoset alla, hiukan aurinkoa sekä ripaus maan kattavaa sähköjakeluverkostoa. Mutta ennen kuin lähdetään vaihtamaan juhlavuosi 2014 alle, otetaan vielä viimeiset fiilikset treenien maailmasta.

 

Vuoden 2013 melkein viimeiset päivät jouluntienoilla meni lomaillessa kotikaupungissa Oulussa eli Pohjolan Pariisissa. Ennakkoon asetin reissulle kovat odotukset, eli tarkoituksena oli vetää hyvät hiihtokilsat alle kun tuota lunta ei tänne etelään ole vielä siunaantunut. Johtoajatuksena oli myös välttää Oulun reissuilla yleensä esiintyvät sudenkuopat, eikä ajautua liiallisiin illanviettoihin, jotta aikaa ja kuntoa jäisi laadullisiin urheiluharjoitteisiin.

Oulussa oltiin reipas viikko ja sinäänsä aikaa ja hiihtokuntoa ois riittänyt, mutta kelit oli sielläkin kyllä aikasta hanurista. Lunta ja pakkasta Oulussa oli joulukuussa ollut, mutta meidän saapuessa paikalle satoi vettä ja asteet vaihteli viikon aikana about miinus kahdesta plus viiteen, pääosin oltiin nollan lämpimällä puolella. Että hiihdä siinä sitten. Luistelulatuja ne oli vanhoihin lapsuuden maisemiin (alla kuvia metsistä jossa pakolliset ala-asteen hiihtokisat on käyty vetämässä) saanut vedettyä, mutta pertsalatuja oli vaihtelevasti, aika paljon niitä sai itse raivata tai sitten vetää tasatyöntöä jossain ladunkaltaisessa jäätikössä.

Mutta niin, hiihtokilsoja siis kuitenkin sain ja yhteensä kolme lenkkiä tuli tehtyä. Enempäänkin ois loppuviikosta kerennyt mutta vesisade vesitti suunnitelmat. Lenkeistä yksi oli semmonen 9km aivan järjettömän paskassa säässä ja isossa vitutuksessa, kaks ihan kohtalaista about 18km lenkkiä ok olosuhteissa. Oli kyllä hienoa päästä hiihtämään ulos, on se fiilis vaan aivan eri kuin putkessa, harmi että sää ei sallinut enempää.

Kunnosta tässä vaiheessa sen verran, että ihan hyvä ja energinen olo oli noiden pisimpien lenkkien jälkeen, eli hyvin olisi voinut jatkaa ja nuo meni oikeestaan ilman taukoja. Eli paljon on tultu kunnossa ja tekniikassa eteenpäin viime keväästä, mutta selkeesti paljon vielä tehtävää! Nyt kun vaan sais plänit ja kelit kohdallaan, että miten hommaa sais vietyä tehokkaasti eteenpäin.  Two months to go.

Matkasuunitelma Keski-Ruotsiin on myös edistynyt hiukan, mutta siitä enemmän kun hommat tarkentuu. Nyt uudenvuoden juhlinnan viettoon, sukset jätän kotiin.

Lokamarras-treenit + muuta

Hyvää itsenäisyyspäivää. Muistan edellisiltä vuosilta kauniin itsenäisyyspäivän jossa tarvoimme jossain talvisessa miljöössä keskellä kinoksia hienossa pakkassäässä, mutta ei tänä vuonna, eipä tietenkään. Tätä mietiskelin tänään aamulla kun loskasateessa ajelin sysimustaa kehätietä pitkin jotta pääsisin sisälle hiihtämään. Mutta onneks on toi halli jotta saa edes vähän tuntumaa.

Ehkä muutama kommentti nyt fiiliksistä tuosta Kivikon hiihtohallista. Suoraan sanottuna välillä siellä on ollut kyllä aika hanurista hiihtää: rytmi rikkoontuu koko ajan (kääntelet ja vääntelet parinsadan metrin välein), latu on välillä ala-arvoinen, hyvästä luistosta ja pidosta on turha unelmoida. Olen hiihtänyt siellä semmosen kerran viikossa noin 1,5h ja mitään kovin pitkää matkaa tuossa ajassa ei pääse tuuppaamaan ja tuonkin vedon jälkeen on huomannut, että on toi hiihto kyllä raskasta hommaa ja vaatii aivan erityyppistä panostusta touhuun kun esim. juoksu. Kulutus ja lihasten rasitus aivan eri luokkaa, joten nyt on tärkeetä saada hiihtokilsoja alle jotta on edes jotain mahiksia selviytyä elossa tulevasta Ruattin reissusta parin kuukauden päästä.

Alla loka- ja marraskuun statsit treeneistä. Rikkonaista on kyllä tämä elämä taas ollut, aika terveenä oon pysynyt mutta duuni ja muut riennot vie aikaa ja intoa, joten aivan mitään huippu-urheilijan keskittynyttä elämää tässä ei pääse todellakaan viettämään. Eipä tossa mitään trendiä oikein ole, vihree on lenkit ja haaleen pinkki on punttitreenit ja harmaa joka iskee sisään marraskuun alusta on hiihto. Nyt lunta maahan, lenkit pois ja kaikki aika hiihtoon. That´s the plan, hallissa tai ulkona.

 
Alla vielä pakollinen fiiliskuva Kivikon hiihtohornankattilasta:

100 päivää starttiin!

Järjestävä seura lähestyi sähköpostilla tossa just jossa kertoiltiin kaikenlaista valmistautumisesta yms, mutta eniten mailissa kosketti otsikko, vain 100 päivää starttiin joten pikkuhiljaa mennään lähemmäs koko ajan...

Eikai tässä muuta, lueskelin tossa tuota Hevoskuuri-sivustoa (alalla pitempään olleet varmaan tunnistaa, mutta mulle uusi saitti) ja sinnehän alkaa tupsahteleen uutisia Vasaloppetista kun talvi lähestyy. Tosta tän vuoden kisasta ja muutakin infoa hommasta löytyy siis täältä. Koko viikko siis loppuunmyyty eli aika vidusti sakkia suksimassa. Pitäs tässä alkaa varmaan aika kovaa häkää miettimään, että miten tonne Keski-Ruotsiin oikein pääsee ja missä jalavapuun alla sitä joutuu nukkuun...

Ja sais sitä lunta tulla, kiitos. 

Tulikosketus lumen kanssa!

Muistaako joku vielä tämän? Tämähän oli sitä aikaa kun tässäkin blogissa vielä puhuttiin hiihdosta ja lumesta ja sen sellaisesta. Tuntuu, että noista ajoista on aika kauan, noihin aikoihin täytin muuten sen kolmekymmentä, eli ei siitä nyt nii kauaa voi olla... Eli vaikka pk-seudulla maa on mustana ja mittarissa on päivällä parhaimmillaan nyt marraskuussakin yli kahdeksan astetta, niin onneks etsivä voi lunta löytää keinotekoisesta ympäristöstä. Eli seuraavaksi sitten läpyskää pitkästä aikaa hiihtopuuhista.

Mutta homma näitten vehkeitten kanssa alkaa aina huollosta. Kävin tuossa maanantaina hakemassa vähän lisätarvikkeita kaupasta jotta kamat saisi kuosiin kesän jälkeen ja olihan se kyllä melkonen homma näin ensikertalaiselle. Kyllähän noita viime talvena tuli vähän huollettua ja puunattua, mutta nyt meni sitten hela setti pitoteipin vaihtoineen yms. Ei nyt sinäänsä ajallesesti hirvee homma, mutta ehkä lähinnä toi teipin vaihto ekaa kertaa oli sanotaanko aika sotkuinen/koskettava kokemus (liimatöhnää löytyy vieläkin varmaan jostain sormista...). Alla vielä kuva kamoista, seuraavat kuusi kuukautta nämä kamat viihtyy sitten jälleen auton perässä, mutta onpahan ne ainakin tikissä. Pitää muuten vielä vähän seurailla että menikö mun teippaukset & luistot ihan oppikirjan mukaan, eiköhän tuon ladulla viimeistään huomaa...

Sitten sitä hiihtoasiaa. Marraskuussa mennään kovaa hönkää ja lunta ei näy, joten onneksi pääkaupunkiseutulaiselle kuntohiihtäjälle löytyy kaupungin tarjoamana (tai no, sisäänpääsy maksaa reilun kympin...) vanha klassinen hiihtoputki jonne varsinaista hiihdon treeniputkea voi lähteä käynnistelemään. Tää oli mun eka kerta tässä fasiliteetissa ja pääosin ihan positiivinen fiilis jäi. Tilat on ok, sijainti ok (jos duunista lähtee suoraan, muuten vähän kaukana), mutta latujen kunto oli illasta vähän siinä ja siinä - aika sohjoinen meininki, aamusta varmaan parempi. Luisto ja pito oli molemmat aika nihkeessä, johtuen varmaan latujen kunnosta sekä ehkä väärästä suksivalinnasta, tuuppasin menemään teipatulla parilla, ens kerralla vois kokeilla että toimisko nollakelin suksi paremmin. Paikassa on siis -3 astetta ja lumi semmonen -1, joten nollakelin suksi vois toimia, testaamma sen.

Itse hiihtohan oli kyllä raskasta ku taivas. Perusideat oli hallussa, mutta kyllä tekniikan ja sujuvan etenemisen kanssa oli haasteita. Kunto loppu ja huomas, että töitä tuli tehtyä aivan väärillä paikoilla, joten back to basics tekniikan kanssa. Ehkä huomattavissa, että kunto ei ekana lopu vaan lihakset, joten oikean tekniikan kautta voittoon! Siinä sitä riittääkin tekemistä.

Summa summarum niiku tavataan sanoa: erittäin tärkeää polkaista hiihtoharjoittelu käyntiin ja tuolla putkessa pitäs päästä käymään vähintään kerran viikossa. Ja sais ne oikeetkin lumet tulla. Alla kuva ku pappa työntää hirveetä vauhtia pertsaa putkessa.

Tossa vielä toinen kuva hallista, kuvastahan tuli aika tuhnu mutta ei voi mittään, idea välittyy.

Päätavoite vajaan neljän kuukauden päässä... ohhoh. Ei muuta.

Syyseloa

Pienellä telakalla ollut jälleen ton puolimaratonin jälkeen tämä kirjoittelu ja näyttää tuo lokakuukin olevan kohta ohi, joten voisi olla aika summailla syyskuun treenejä... Aikalailla ton maratonin jälkeen koitti kiireiset ajat niin töiden kuin muidenkin viikonloppuporukoiden merkeissä, joten treenit on ollut hiukka vajaavaiset tässä jo reippaan kuukauden. No ehkä pari viimeistä viikkoa taas semmonen neljä kertaa viikko, mutta sitä ennen oli pari viikkoa aika hiljaiseloa. Ja tuo juoksu ehkä koki jonkintyyppisen inflaation puolikkaan jälkeen - selkeesti huomas, että kun oli tavoite ja tiesi että töitä pitää tehdä että sinne matkalle ei kuole niin jakso painaa meneen, mutta sen jälkeen taas vähän vähemmän motivaatiota. Semmosta kevyttä alle kymppiä ollu ohjelmassa nyt.

Tossa alla vielä statsit (käytetty aika per laji) syyskuulta ja kuten tosta nähdään, oli golf hyvin voimissaan vielä pohjolan syksyssä mutta nyt mailat on jo lyöty kesäteloille, forea huudellaan jälleen ens keväänä. Treenejä tuli syyskuun aikana 18 kertaa ja tuo sisältää sen puolimaratonin kans. Perussettinä näköjään oli että yks puntti per viikko, paljon golfia siellä täällä ja vaihtelevasti juoksua.

Mutta mutta, seuraavaks tavoitteena ois etsiä ne peltoset ja madshuuuussit ja mitä niitä olikaan tuolta vintiltä, lyödä ne autonperään ja suunnata kohti Kivikon hiihtohallia. Sen ku sais aikaseksi tässä seuraavien viikkojen aikana niin sais pyörimään tuon hiihtohomman. Jännä päästä taas kokeileen, että miten homma skulaa.

1.58.41

Otsikon lukema kertoo sen minkä pitää, mun aika puolimartsalta tänään oli yllättävän kova eli 1h 58min ja muutama hassu sekunti vielä päälle. Epäviralliseksi tavoitteeksihan laitoin tossa edellisessä postissa 2.10 joten sen ali mentiin niin että heilahti. Mutta ehkä toi kertoo enemmän siitä, että tää juoksu oli mulle ensimmäinen kestävyysurheilukoitos joten kunnosta ja kestävyydestä ei ollu oikeen mitään tarttumapintaa. Mutta silti tosi hyvät fiilikset tuosta ajasta jäi, which is nice.

Jos nyt otetaan lyhyesti vielä juoksun draaman kaari tähän: juoksua juonittiin ja se aloitettiinkin suunnitelmien mukaan vanhan ystäväni Teron kanssa, mutta jo kolmen kilsan kohdalle yhteisesti todettiin, että suunniteltu vauhti oli mulle vähän liian kova ja Terppa vanhana ja nykyisenäkin futaajana paineli menemään joten jäin työstään eteläisen Espoon maita ja mantuja yksin, mitä nyt muutama viis tuhatta muuta juoksijaa siinä vierellä. Mutta niin, otin taktiikaksi siinä kolmen kilsan kohdalla että tinttaan itseni parikymmenen metrin päähän kahden tunnin jäniksestä (joka siis juoksi ilmapallon kanssa, eli sitä oli hyvä seurata ja koko ajan tiesi että missä mennään ajan kanssa). Aika monesti varsinkin jälkimmäisellä puoliskolla tuntu, että vittu mä en vaan jaksa painaa meneen mutta sitten totesin, että jos päästän ton 2h jänösen kipittään karkuun niin homma on siinä. Eli siinä peesissä sitä paineltiin ja sitten jossain kun vajaat pari kilsaa oli jäljellä niin menin tosta sakista ohi ja yritin vaan jaksaa loppuun. Mitään hirveetä loppukiriä en todellakaan jaksanut, mutta erinomaista että sain puskettua alle 2h ton ajan.

Mitäs tosta muuta, sykkeet oli korkealla (170-190) melkeen koko juoksun ajan ja ensimmäisen kympin kohdalla tuntu, että kuinkakohan tätä jaksaa loppuun asti, mutta onneks jakso. Fiilikset heti juoksun jälkeen oli tietenkin euforiset, mutta en tiiä, oli tuo kyllä niin saatanan raskasta välillä, että aika paljon pitäs tapahtua että jaksas esim täysmaratonille lähtee. Jälkitunnelmat on aika väsyneet, jaloissa asiaankuuluvaa tönkköilyä ja huomaa, että energiaa on mennyt, ei paljon jaksa innostua. Ja olihan tuolla varpaissa muutama hiertymä ja sen sellasta, mutta ne kuulunee asiaan. Ja onneks tuo polvikin selvis ihan hyvin, kyllä kai sitä tuolla särki mutta ei sitä tainnu olla aikaa miettiä.

Ja tässä vielä todiste, että ainakin paikan päällä on oltu. Juoksija-erkillä oli lippis vinossa jo lähdössä.

Noniii, tämä oli syksyn päätapahtuma, sitten vaan ajatuksia ja treeniä kohti päätavoitetta eli maaliskuun hiihtoa! Stay tuned.

Pitäs se puolimaraton juosta.

Khyyl nyt se puolimaraton mistä mainitsin tuolla jossain lähestyy kovaa vauhtia. Ja niin kovaa vauhtia, että se on tossa parin päivän päästä lauantaina. Jos pitäs nyt jotenkin reflektoida, että miten tuohon on valmistauduttu ja treenattu, niin antaisin ehkä arvosanaksi itelle semmosen 8 ehkä 8+. Selkeesti oon tykänny tuosta juoksusta kun lenkille on tullut hyvin lähdettyä pitkien työpäivien jälkeenkin joten ihan mikään täys-fail tämä ei ole ollut, mutta 9-10 arvosana ois vaatinut vielä tavoitteellisempaa treenausta ja perehtymistä. Nyt oon keskittynyt aika omatoimisesti vaan juoksemaan ja tehnyt tätä ns. ”omasta ilosta” asenteella ilman sen kummempaa ohjelmaa.

Mut mut, asetetaanpa aikatavoite tolle lauantain juoksulle. Mitenköhän tätä nyt ruotis kun ei oo mitään kokemuspohjaa noin pitkistä juoksuista ja vastaavista tilanteista. Noita lenkkejä matkoiltaan 10-15km oon voinut hyvin (tai no semi-hyvin, joskus melko kuollut olo lenkin jälkeen kyllä ollut…) vetää alle kahden tunnin vauhtia, mutta hiukka vaikee uskoa, että vielä ois jaksanut samaa vauhtia puskea kuus kilsaa. Eli kahden tunnin vauhti voinee olla liikaa, mutta ei ton päälle hirveesti saa antaa mennä – asetetaanko viralliseksi tavoitteeksi kaksituntiakymmenenminuttia eli 2.10? Kyllä, asetetaan. Ja kaikki ton alle on kotiinpäin ja päälle menevät epäonnistumista. Palataan loppuviikosta asiaan, katotaan miten käy!

Elokuussa uuteen nousuun

Nonii kesän jälkeen on saatu hommaa pyöriin taas eli aika ottaa tarkasteluun elokuun treenit. Elokuu oli kaikin puolin aika kiireinen, duunit pyörähti täysillä käyntiin, golfia tuli pelattua edelleen ainakin kerran viikossa, mutta silti ihan hyvän treenikuun tähän alle sai. Puolimaraton kuikuilee jo parin viikon päässä, joten treeniä tarvitaan. Mutta tässäpä statistiikkaa kuvina ja numeroina:

 

Yhteensä: 25 kertaa

Juoksu: 12 kertaa

Puntti: 5 kertaa

Pyöräily: 1 kerta

Golf: 7 kertaa

 

Eli aika perusmeininki ollut, että yks puntti ja yks golf sekä 2-3 lenkkiä viikossa (yhteensä semmonen 20-30 kilsaa viikossa). Alla olevassa kuvassa taasen hahmotusta tuosta ajankäytöstä, hyvin on tuo golf taas syönyt ajan vaikka juoksukilsojakin pääsi tulemaan semmonen reipas 120 kilsaa. Eli vihreellä viikottaiset juoksuun käytetyt ajat ja magentalla golffaukset.

Ja jos tässä nyt jotain tummia pilviä haluais maalata muuten niin kirkkaassa tulevaisuudessa, niin vois miettiä tota mun vasenta polvea. Vasen polvi leikattiin lähestulkoon ammattimaisen lumilautailu- ja jalkapallouran (heh ;) jälkeen ja se kyllä kuntoutettiin todella hyvin ja ei oo koskaan vaivannut. Tosta leikkauksestakin on reippaasti yli kymmenen vuotta ja mitään ongelmia ei oo koskaan ollut... tähän asti. Noilla pidemmillä lenkeillä (about 15km) jotka oon menny vähän kovempaa niin polvi on kyllä alkanut oikkuileen aika pahasti (eli kipeytyy asfaltilla juostessa), joten tuota tilannetta pitää kyllä seurailla ihan tosissaan. Onneks talvella hiihtäessä ei tuntunut tasan mitään, joten tuo vaiva on varmaan täysin juoksu-related, mikä on sinäänsä hyvä. Mutta pakko nyt puskee tuota juoksua eteenpäin ja katella tilannetta sitten puolikkaan jälkeen että mikä meno. Tuo pyöräily on hyvää hommaa, mutta ku alla on vaan paska vanha hybridi niin ei siitäkään oo oikein mihinkään, mutta siinä ois potentiaalia...
 

Sekalaista

Lueskelin tuossa noita vanhoja juttuja ja tuolla oli tuo episodi noiden hiihtomonojen kanssa huhtikuun alussa, otetaanpa siihenkin vielä lopputekstit. Hommahan meni loppujen lopuksi aika hyvin vaikka aika kauan asian kanssa saikattiin. Norwegian-lentoyhtiölle piti kyllä toimittaa tuhannut lippulappuset postin kautta, mutta loppujen lopuksi ne korvas täysin mun monot sekä rikkoontuneen suksipussin. Eihän noi tosiaan kovin vanhoja ollutkaan, joten hyvä näin. Ja tsäkällä palvelevasta urheiluvälinekaupasta Haagasta löytyi kesäsesongin tuomien pyörien ja rullasuksien keskeltä vielä täysin samanlaiset monot tilalle! Eli hiihtohommat jatkuu ens talvena tutun turvallisilla superkirkkaanpunaisilla Alpina-monoilla, ne oli just hyvät.

Ja mitähän muuta... nii noita sisäpyöräilyjä ei sitten vähään aikaan treeniohjelmissa näy, koska lopetin tossa kesän korvilla Elixia-jäsenyyden ku huomasin, että siellä tulee käytyä ehkä just kerran viikossa vetämässä punttitreeni ja loistava työnantajani Pohjoismainen johtava IT-talo on viisaana älynnyt rakentaa oikein hyvän salin tuohon meidän toimistotaloon nii tuo on tosi bueno aikaa&rahaa säästävä ratkaisu.

Mutta muuten lenkit on nyt elokuussa menny hyvin, laitetaan kuun jälkeen vielä statistiikkaa tuleen. Nyt on kolmena sunnuntaina mennyt aamupäivällä semmonen 15 kilsaa ja kivaa on ollut. Tänään kun yksin meni nii oli vähän raskasta varsinkin alussa ku aurinko päätti paistaa mutta onneks herrat Daft Punkista ja herra K. West oli mukana tsemppaamassa. Laitetaanpa loppuun vielä fiiliskuva gearista mikä on kulkee lenkeillä mukana, puhelimesta musat + kilsat ja polarista sykkeet. Toi hauisranneke (kai tuolla on joku oikeekin nimi) on ollut ihan jees, mutta Nokia 820:n GPS ei oo oikein skulannut aina tossa joten noita kilsoja on saanut tarkistella.

Pitkä kuuma kesä.

Hiljaisuuden aika on ohi. Niin näyttää olevan myös kesä joten ryhdistäydytäänpä jälleen blogin kirjoituksessa ja aletaan tosissaan miettimään että mitä kesän aikana tuli tehtyä ja mitä ei. Ja sitä kautta päästään varmasti aika nopeasti aatoksiin, että mitä tulevaisuudessa pitäs tehdä.

Mutta ennen tulevaisuutta vois vähän tiirailla menneisyyttä, tuliko kesän aikana tehtyä mitään muuta kuin lomailtua, reissattua tai hengailtua? Ehkä parhaiten kesän aikana tehtyihin urheilusuorituksiin pääsee pureutumaan alla olevan murrettuja syksyn sävyjä sisältävän palkkigraafin avulla. Tossa siis huhti-elokuun ajalta eri urheilulajeihin menneita aikoja (huomioitavaa on, että elokuuhan ei ole tätä kirjoittaessa vielä edes puolessa välissä joten sinne tulee lisää kamaa!). Hiihto- ja kestävyysurheilublogin ollessa kyseessä tuon kauniin lilan/magentan värin soisi olevan esimerkiksi juoksua mutta ei. Kaikki vähänkään urheilulle liikenevä aika kesällä on uhrattu tuolle rakkaalle pallopelille eli Kolfille. Valkoista palloa on tullut lyötyä aika paljon ja kuten tiedetään, on golf myös aikaa vievää hommaa joten tämä on valitettavasti näkynyt myös vähän muussa urheilussa. "Ehkä" tossa on mukana on myös hippunen laiskuttaa, ihan joka kesäaamu ei välttämättä ois huvittanutkaan lähtee lenkille... Kieltämättä aika surullista katsottavaa, näyttäs siltä että oon heinäkuussa juossut ehkä minuutin ja pyöräillyt ehkä toisen, mutta onhan golf urheilua myös ja kyllä se ainakin jollakin tasolla kehittää pitkäkestoisten urheilusuoritusten työstämistä (nonii ja kaikki täysin erimieltä olevat lässyttäjät voi jättää kommentoimatta :) )

Mutta se siitä, tästä lähtien keskitytään toden teolla valmistautumaan tulevaan koitokseen... hetkinen... mikäs se nyt oli.... nii se hiihtokilpailu ens maaliskuussa! Eli kaikki paukut nyt sen kimppuun. Elokuu lähti todella hyvin käyntiin ja lenkkejä on tullut (kaiken golfin lisäksi) semmoset kolme per viikko ja yks punttitreeni päälle. Viime sunnuntaina tuli vedettyä tähän astisen elämän pisin lenkki, semmonen 15km - aikaa siihen meni jonni verran, mutta loppu peleissä oli aika magee juosta vaikka viimeset mäet olikin aika hanurista. Mutta tuo antoi tosi hyvää fiilistä että kyllä tämä tästä, joten ei muuta kuin rinta kaarella eteenpäin.

Oliko siitä tulevasta puolimaratonista jo puhetta? Ei jaksa lukea noita vanhoja tekstejä joten eniveis, syyskuun loppupuolella häämöttää tulevan kotikaupungin eli Espoon rantamaraton jossa pitäisi juosta puolimaraton (21 km) joten valmistautumista riittää. Mutta otetaan tästä ja tavoiteasetannasta vielä läpät erikseen.

Nyt ei oo menny ihan putkeen

Rakas treenipäiväkirja, viimeiset kolme viikkoa eivät oo menny oikein putkeen. Tänään juostun lenkin ja edellisen urheilusuorituksen välissä oli kolme viikkoa, joten varsinaisen kovaa tässä viimeaikoina ei oo tullut treenattua. Mutta älkää peljätkö, on tähän ihan syykin.

Aikalailla kolme viikkoa sitten lähdimme kahdeksan parhaan ystäväni kanssa 30 vee super-grande-reissulle eurooppaan jossa reissun aikana seitsemän päivän aikana maita tuli kierrettyä yhteensä kuusi. Yhteensä viisi päivää oltiin myös välimerellä maailman kolmanneksi isoimmalla laivalla jossa aina auki olevan ehtymättömän ruoka- ja juomatarjoilun tiimoilta oli jo kevyt turvotus tulossa kunnes loppureissusta hell broke loose. Reissun viimeisinä päivinä iski armoton bakteeri jonka myötä kaikki mahassa ja muissakin ruuminosissa olleet nesteet ja elämän eliksiirit tuli pihalle ja tätä tautia jatkui myös kotona seuraavan viikon, joskin vähän heikompana mutta kuitenkin niin, että melkeen kaks viikkoa tuli jokaisen ruokailun jälkeen kohtalaisen nopeesti ruuat pihalle. Mutta siitäkin selvittiin ja nyt taas kunnossa ja rinta kaarella kohti uusia reissuja. Tosin laivalle mä en ihan heti lähde. Ja kiinnostuneille, kyseessä oli jokin teollisuusmaissa yleinen bakteeri johon en ehtinyt edes antibiootteja syödä ennenkuin keho korjas ite ittensä.

Kattelin tossa myös kroppaa ja jalkoa ku vetelin juoksu-spandexeja jalkaan ennen lenkkiä, melkosen ruipelooon kuntoon sitä on ittensä päästänyt - en kehtaa mennä vaa'alle, varmaan alle 80 näyttäs nyt. Nekin vähäiset lihakset jaloissa ja käsissä saa kyllä tosissaan tapella taas kuntoon...

Niin ja taisin muuten valehdella tossa ekassa kappaleessa! Kyllähän me juostiin laivan kannella olleella juoksuradalla 3 kilsan lenkki ja pelattiin 8 minuuttia korista yks ilta kunnes todettiin että Pina Coladan juominen noissa Nizzan rannikkomaisemissa saattas olla kuitenkin viihtyisämpi vaihtoehto. Mutta hyvä että oli lenkkarit reissussa mukana.

Taitaa hiihtokauden clousaus tulla kyseeseen just nyt

Otsikon julistaman sanoman mukaan vaikuttaa siltä että tän kauden hiihtelyt on hiihdelty ja siirrytään virallisesti kesälajiharjoitteluun. Kuulostaapa hienolta, eli käytännössä lähtään lenkkeileen aivan homona. Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, loppukauden kohokohta oli korkeanpaikan leiri Levillä joka siis oli just viime viikolla, tässäpä sieltä ajatuksenjuoksua.

Reissuhan alkoi just niin hyvin ku tuollanen voi alkaa. Rovaniemellä matkalaukkuhihnalta vastaa rullas toisestä päästä täysin repeytynyt erään-nimeltä-mainitsemattoman-hiihto&pyöräilyliikkeen suksipussi ja  jo heti siinä vaiheessa mieleen nousi kysymys... heeeetkinen,,, eikös mulla ollu monot tuolla sisällä messissä... Ja olihan ne siellä olleet ja toinen oli vieläkin, mutta toinen oli ilmeisesti jäänyt vietteleen parempia aikoja HeValle. Siinä sitä sitten Rovaniemen asemalta sitä metästettiin mutta eihän sieltä mitään löytynyt joten nokka kohti Leviä paskana olevan suksipussin ja yhden monon kanssa. Onneks sai Rovaniemellä lounaaksi loistavaa poronkäristystä ja oluen. Ei muuten ollut ainoa olut tolla reissulla.

Kyseessähän oli työreissu jossa oli tarkoitus myös hiihtää kun maisemissa kerran oltiin, joten suurinpiirtein ensimmäisenä paikalle saavuttua lähdettiin hiihtämään. Tai no jotku lähti, jotku lähti etsiin äkkiä jostain itselle uudet monot alle. Onneks kausi oli lopuillaan ja paikallisesta välinevuokraamosta matkaan tarttui jotkut Alpinen lenkkari-mallin monot (jotka osoittautui aivan paskaksi, mutta ei onneks maksanut ku 30 juuroa), joten ladulle päästiin hyvissä ajoin. Eli kaikkien "työkiireiden" ohessa kerkesin Levillä vetaista ainoastaan kaksi lenkkiä, molemmat pituudeltaan sellaset 15km joten ihan täysin ei hiihdon osalta minkäätyyppisiin tavoitteisiin päästy mutta olipahan hienot maisemat ainakin.

Ja koska kyseessä on tervehenkiseen ja urheilulliseen elämäntapaan kannustava blogi, en tässä nyt sen enempää lähde ruotimaan muuten tuon reissun tekemisiä, joten kuten sanoin, käristyksen kanssa nautittu ensimmäinen olut ei ollut viimeinen. Ja kuviahan tänne blogiin on kyselty vaikka millä mitalla joten alla muutamia työstökuvia ladulta ja vähän sivusta.

Tässä fiiliksiä ja maisemia ensimmäisen muutaman kilsan nousun jälkeen. Ton urpompaa ilmettä ei hirveeltä huohottamiselta saanut aikaan.

Tollanenkin nousu tuli vastaan kanjonissa. Jäi epäselväksi että kumpi voitti kun huipulle pääsin vaikka välillä piti kävellä.

Tossa sitten hienoa maisemaa kera tasaisen ja loistavan ladun.

Ja kaiken kruunaa tämä kuva missä sukset ja sauvat on onnellisesti rauhassa ja hiihtäjä itse on olut kädessä menossa savusaunaan. Me likes.

Eli näihin kuviin ja tunnelmiin clousataan hiihtokausi 2012-2013. Sanotaanko näin, että paljon saa tehdä tässä kesällä valmistautuessa talvikauteen 2013-2014 jossa lopullinen tavoite häämöttää. Blogiahan mä yrittelen päivittää myös tässä kesäkauden aikaan, huomioiden että on jotain sanottavaa.

Lyhyt tilannecheck

Otetaanpa tähän väliin lyhyt tilannecheck. Maaliskuu ei ole kyllä treenin kannalta mennyt ollenkaan optimaalisesti. Yllättäen elämässä on paljon muutakin ja esim. työ/viikonloppukuviot ovat vieneet paljon aikaa ja tottakai pakolliset kevätflunssat on puskeneet päälle. Ei tää nyt ihan viduiks oo mennyt, mutta paremminkin ois voinut mennä - tässä saldoa:

Treenikertoja yhteensä 13 kertaa:
Hiihto: 7 kertaa (yhteensä 102 km)
Juoksu: 3 kertaa (yhteensä 16 km)
Kuntosali: 2 kertaa
Futsal: 1 kerta

Sain sykemittarinkin käyttöön just (Polar FT80) ja ensimmäinen juoksulenkki on sen avulla nyt vedetty. Ensimmäinen huomio oli kyllä, että aivan liian kovalla sykkeelle on tullut lenkkejä vedeltyä, mutta tämä on varmasti yleinen huomio. Vehkeestä on varmasti paljon apua kun kevään ja kesän aikana lähdetään tosissaa syventämään kestävyyskuntoa, pitää vaan vielä hakea vähän noita mulle hyviä tasoja.

Huomenna tulee muuten täyteen 30vee, että semmonen homma \o/ Tämä projekti on tähän mennessä kyllä lunastanut paikkansa, eli tarkoitushan oli nostaa yleiskuntoa niin, että kun tämä aikuisuuden rajapyykki saavutetaan, on kunto vähintäänkin hyvä ja mikä tärkeintä, suunta on ylöspäin! Ja tavoite on nyt jotenkuten saavutettu (tai ainakin asetettu), mutta tekemistä piisaa vielä.

Juhlan kunniaksi lähdetään työreissulle Leville jossa ois tarkoitus vetää kevään viimeisiä tasatyöntöjä, mutta siitäpä sitten enemmän reissun jälkeen. Ja onhan tässä tulossa varsinainen viikon kestävä juhlareissu vielä erikseen kevään mittaan, mutta sieltä tuskin tähän blogiin on mitään tervehenkistä raportoitavaa...

Ilmoittautuminen tehty!

Nyt se on sitten virallista ja varmistettu: rekisteröin itseni Vasaloppet 2014 -hiihtoon viime sunnuntaina. Tottahan tässä on vielä vuosi aikaa ja kaikenmaailman planketteja pitää vielä täytellä ja kai tuo pitäs maksaakin vielä, mutta taas yhden tärkeän askeleen lähempänä itse tavoitetta.

Tuo itse ilmo kokonaisuutena olikin aika villi juttu. Kuten todettu, mukaan on otetaan järjetön määrä sakkia eli yli 15 000 osallistujaa. Ilmoittautuminen alkoi viime su klo 9 EET ja meikäläinen oli tietenkin pienen krapulan siivittelemänä refressaamassa ilmoittautumis-saittia jo muutamaa minsaa vaille ja pääsin kuin pääsinkin mukaan! Mutta onneks kello soi sunnuntaiaamuna tarkasti, koska kaikki paikat meni täyteen reippaassa kymmenessä minuutissa! Ja varapaikat paukku täyteen parinkymmenen minsan päästä. Eli semmonen homma, joku varmaan kuullut että kovaa sakkia tulossa mukaan tänä vuonna.

Lisää tuosta ilmoittautumishärdellistä mm. täältä.

Muuten treenit ja hiihtoharrastus on tarjonnut vähän kaksjakoisia fiiliksiä. Maaliskuussa meni taas viikko törkeen flussan ja kuumeen parissa ja nyt sitten yks juoksulenkki ja yks hiihtolenkki alla, viimeisin tänään. Tuo tämän päivän hiihtolenkki oli kyllä kans melko ristiriitainen - välillä paistoi aurinko ja latu oli superhyvässä kunnossa, luistoa ja pitoa piisas mutta toisaalta mutkan takana tuli vastaan äärimmäisen v*ttumainen tuuli joka meinas jäätää naaman ja korvat pystyyn ja tuulen ansiosta latua ei ollut juuri havaittavissa.

Nyt tullut muuten vähän hiihdeltyä myös tuolla Paloheinässä, siellä on ok hiihdellä, maasto on hiukkasen tasaisempaa Espoon keskuspuistoon verrattuna (lisäksi tuo sattuu olemaan kohtalaisen lähellä duunipaikkaa). Paloheinässä saa myös puskettua pitkiä pätkiä pelkkää tasatyöntötreeniä ja ei ala hapottaan mäissä (miten tuo pitäs kirjottaa?) niin paljoa.

Helmikuussa lykittyä

Tänään 3.3.2013 (eli maaliskuun ensimmäisenä sunnuntaina) hiihdetään Vasaloppet 2013. Tätä kirjoittaessa tämän vuoden kisan kärjellä on jäljellä semmonen 20km maaliin ja viimeisillä varmaan hiihdetty saman verran... Tämän vuoden sää näyttäs olevan aika hyvä - aurinko paistaa ja pakkasta noin -2 astetta mutta tuuli vaikuttas olevan aika kova. Lähdössä riitti kyllä taas tunnelmaa kun kaikki kirmas samaan aikaan laduille, tuonne ois kiva päästä sohimaan mukaan. Tuota katsoessa vahvistuu taas tunne, että tuota tasatyöntöä saa kyllä treenata ja kovaa.

Helmikuu 2013 oli siis mun kohdalla kuukausi kun aloitin virallisesti hiihtoharrastuksen. Alla taas hiukan statistiikkaa tehdyistä treeneistä, helmikuun alku meni tosi hyvin ja hiihdossa oltiin vauhdissa, mutta sitten meni tasan viikko pienen sairauden kourissa ja en pystynyt tekeen mitään. No tällastahan tää on, ois vaan ollut loistava viikonloppu säidenkin puolesta tossa välissä mutta olihan tuo mukavaa istuskella sohvallakin. Mutta niin ne treenit:

Yhteensä treenikertoja: 18 harjoitusta

Hiihto: 8 harjoitusta (hiihdetty yhteensä 89 km)
Juoksu: 5 harjoitusta (juostu yhteensä 35 km)
Cyckling: 0 harjoitusta
Punttisali: 3 harjoitusta
Futsal: 2 matsia

Cycklingit on jäänyt pois ainakin tässä vaiheessa kun painotus on ollut hiihdossa, eli laduille on menty suurinpiirtein aina kun sää ja aikataulu on sallinut. Nyt pitäisi yrittää saada vielä mukaan ainakin viikottain yks pidempi hiihtolenkki ja noihin juoksulenkkeihin pituutta.

Maaliskuulle on saatu hyvä startti, joten ihan hyvältä tää näyttää. Maaliskuu pitää vetää kovaa ja huhtikuun alussa häämöttää korkeanpaikan leiri Levillä mutta siitä varmaan myöhemmin lisää.