sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Viimeinen pulloposti ennen koitosta.

Tasan viikon päästä tästä hetkestä ollaan jo toivottavasti todella lähellä maalia. Eli ensi su 2.3.2014 klo 8.00 CET polkaistaan siis koko tämän projektin päätavoite käyntiin ja lähdetään hiihtämään perinteistä tyyliä 90 kilometriä Sälenistä Moraan.

Vähän voisi lyhyesti reflektoida vuoden ajalta fiiliksiä, eli mitä tuli tehtyä ja mitä ei. Musta tuntuu, että mitenkään supervalmis tuohon hiihtoon en ole, toisaalta vuoden ajan on rakennettu ihan semiaktiivisesti peruskuntoa joten huonompikin lähtökohta voisi varmasti olla. Eniten mietityttää tietenkin hiihdettyjen kilometrien vähyys (nyt alla semmonen reipas 500km yhteensä) ja pitkien lenkkien täysi puute. Tässä kohtaa voi tietenkin syyttää vaikka mitä (lumenpuutteesta lähtien), mutta varmaan vielä kovemmallakin innolla ois voinut treenata. Ehkä jos haluais rakentaa jonkun sortin vertauskuvan tähän, niin juoksukisoissa tekniikan osalta en varmasti voittas 100 metrin juoksua, olisin peräpäässä 800 metrin juoksussa, 5000 metrin juoksu olisi varmasti kunnolla ja totutulle rytmille hyvä, mutta maraton-matkaa en ole koskan kokeillutkaan. Ja just tuo maraton (ja pikkusen päälle) nyt pitää juosta (tai no, hiihtää). Vähän ontuu mutta olkoon.

Eli aika paljon tässä on vuoden aikana tapahtunut, niin hiihto- kuin muillakin elämänsaroilla, eikai se nyt auta muu kuin lähteä katsomaan että mihin tää riittää. Mä uskon vahvasti (pakkohan se on tässä vaiheessa ;) ), että pääkopasta tää homma lähtee joten sieltä sen maaliinpääsemisen halun on lähdettävä. Mitään strategiaa hiihdolle en ole vielä sen koommin luonut, ehkä lauantaina matkalla sparraaja-Tommin kanssa joku pitää kehitellä.

Paljon tekstiä, otetaan tähän väliin tärähtänyt kuva Madshuuusseista plus kahden asteen sohjossa.

Nyt edessä oleva viikko on täynnä actionia mutta tavoitteena on urheilun kannalta täysin lepoviikko. Tulevan viikon aikana pitää säätää töissä, pakkailla kämppää ja vielä muuttaa torstaina, mutta sitten la-aamuna lähteä kohtia Ruotsia ja Vasaloppet juhlatunnelmaa. Nii ja syödä pitäs paljon, sen luulis onnistuvan.

Ei ehkä hirveesti jännitä nyt, varmaan jännitys alkaa tiivistymään kun pääsee lähemmäks kisapaikkaa ja tajuaa, että nyt se, mitä varten on treenattu ja valmistauduttu on todella edessä. Pitäkää peukkuja ja palataan asiaan vielä viimeisen kerran koitoksen jälkeen.

Tossa vielä muutama kuva elävöittämään blogia. Pimeetä on Paloheinässä aika ajoin.




2 kommenttia:

  1. Onnea matkaan! Itse hiihdin ensimmäisen Vasaloppettini viime vuonna, ja ilmoittauduin tälle vuodellekin, mutta polvilumpioni meni sijoiltaan. Sunnuntaina seuraan siis hiihtoa telkusta sohvalla makoillen, mutta sitten taas ensi vuonna viivalle!

    Siinä alussa kannattaa malttaa, se alkuruuhka ensimmäiseen mäkeen (tai nythän se reitti vissiin vähän muuttui) on kamala, ja aikaa tuhlaantuu. Mutta kaiken kaikkiaan reitti on helppo, tosiaan tasamaata, ja muutama mäki. Ladut viime vuonna oli aivan huiput, tänä vuonna kyllä voi olla haasteellisemmat olosuhteet. Väki kannustaa ihan jokaista, ja se mustikkasoppa on maailman parasta!!

    Nautinnollista hiihtoa!!
    - Annu

    VastaaPoista
  2. Moi! Ja kiitti tsempistä, just autossa matkalla kohti Moraa! :)

    VastaaPoista