tiistai 17. syyskuuta 2013

Pitäs se puolimaraton juosta.

Khyyl nyt se puolimaraton mistä mainitsin tuolla jossain lähestyy kovaa vauhtia. Ja niin kovaa vauhtia, että se on tossa parin päivän päästä lauantaina. Jos pitäs nyt jotenkin reflektoida, että miten tuohon on valmistauduttu ja treenattu, niin antaisin ehkä arvosanaksi itelle semmosen 8 ehkä 8+. Selkeesti oon tykänny tuosta juoksusta kun lenkille on tullut hyvin lähdettyä pitkien työpäivien jälkeenkin joten ihan mikään täys-fail tämä ei ole ollut, mutta 9-10 arvosana ois vaatinut vielä tavoitteellisempaa treenausta ja perehtymistä. Nyt oon keskittynyt aika omatoimisesti vaan juoksemaan ja tehnyt tätä ns. ”omasta ilosta” asenteella ilman sen kummempaa ohjelmaa.

Mut mut, asetetaanpa aikatavoite tolle lauantain juoksulle. Mitenköhän tätä nyt ruotis kun ei oo mitään kokemuspohjaa noin pitkistä juoksuista ja vastaavista tilanteista. Noita lenkkejä matkoiltaan 10-15km oon voinut hyvin (tai no semi-hyvin, joskus melko kuollut olo lenkin jälkeen kyllä ollut…) vetää alle kahden tunnin vauhtia, mutta hiukka vaikee uskoa, että vielä ois jaksanut samaa vauhtia puskea kuus kilsaa. Eli kahden tunnin vauhti voinee olla liikaa, mutta ei ton päälle hirveesti saa antaa mennä – asetetaanko viralliseksi tavoitteeksi kaksituntiakymmenenminuttia eli 2.10? Kyllä, asetetaan. Ja kaikki ton alle on kotiinpäin ja päälle menevät epäonnistumista. Palataan loppuviikosta asiaan, katotaan miten käy!

torstai 5. syyskuuta 2013

Elokuussa uuteen nousuun

Nonii kesän jälkeen on saatu hommaa pyöriin taas eli aika ottaa tarkasteluun elokuun treenit. Elokuu oli kaikin puolin aika kiireinen, duunit pyörähti täysillä käyntiin, golfia tuli pelattua edelleen ainakin kerran viikossa, mutta silti ihan hyvän treenikuun tähän alle sai. Puolimaraton kuikuilee jo parin viikon päässä, joten treeniä tarvitaan. Mutta tässäpä statistiikkaa kuvina ja numeroina:
 
Yhteensä: 25 kertaa
Juoksu: 12 kertaa
Puntti: 5 kertaa
Pyöräily: 1 kerta
Golf: 7 kertaa
 
Eli aika perusmeininki ollut, että yks puntti ja yks golf sekä 2-3 lenkkiä viikossa (yhteensä semmonen 20-30 kilsaa viikossa). Alla olevassa kuvassa taasen hahmotusta tuosta ajankäytöstä, hyvin on tuo golf taas syönyt ajan vaikka juoksukilsojakin pääsi tulemaan semmonen reipas 120 kilsaa. Eli vihreellä viikottaiset juoksuun käytetyt ajat ja magentalla golffaukset.



Ja jos tässä nyt jotain tummia pilviä haluais maalata muuten niin kirkkaassa tulevaisuudessa, niin vois miettiä tota mun vasenta polvea. Vasen polvi leikattiin lähestulkoon ammattimaisen lumilautailu- ja jalkapallouran (heh ;) jälkeen ja se kyllä kuntoutettiin todella hyvin ja ei oo koskaan vaivannut. Tosta leikkauksestakin on reippaasti yli kymmenen vuotta ja mitään ongelmia ei oo koskaan ollut... tähän asti. Noilla pidemmillä lenkeillä (about 15km) jotka oon menny vähän kovempaa niin polvi on kyllä alkanut oikkuileen aika pahasti (eli kipeytyy asfaltilla juostessa), joten tuota tilannetta pitää kyllä seurailla ihan tosissaan. Onneks talvella hiihtäessä ei tuntunut tasan mitään, joten tuo vaiva on varmaan täysin juoksu-related, mikä on sinäänsä hyvä. Mutta pakko nyt puskee tuota juoksua eteenpäin ja katella tilannetta sitten puolikkaan jälkeen että mikä meno. Tuo pyöräily on hyvää hommaa, mutta ku alla on vaan paska vanha hybridi niin ei siitäkään oo oikein mihinkään, mutta siinä ois potentiaalia...
 

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Sekalaista

Lueskelin tuossa noita vanhoja juttuja ja tuolla oli tuo episodi noiden hiihtomonojen kanssa huhtikuun alussa, otetaanpa siihenkin vielä lopputekstit. Hommahan meni loppujen lopuksi aika hyvin vaikka aika kauan asian kanssa saikattiin. Norwegian-lentoyhtiölle piti kyllä toimittaa tuhannut lippulappuset postin kautta, mutta loppujen lopuksi ne korvas täysin mun monot sekä rikkoontuneen suksipussin. Eihän noi tosiaan kovin vanhoja ollutkaan, joten hyvä näin. Ja tsäkällä palvelevasta urheiluvälinekaupasta Haagasta löytyi kesäsesongin tuomien pyörien ja rullasuksien keskeltä vielä täysin samanlaiset monot tilalle! Eli hiihtohommat jatkuu ens talvena tutun turvallisilla superkirkkaanpunaisilla Alpina-monoilla, ne oli just hyvät.

Ja mitähän muuta... nii noita sisäpyöräilyjä ei sitten vähään aikaan treeniohjelmissa näy, koska lopetin tossa kesän korvilla Elixia-jäsenyyden ku huomasin, että siellä tulee käytyä ehkä just kerran viikossa vetämässä punttitreeni ja loistava työnantajani Pohjoismainen johtava IT-talo on viisaana älynnyt rakentaa oikein hyvän salin tuohon meidän toimistotaloon nii tuo on tosi bueno aikaa&rahaa säästävä ratkaisu.

Mutta muuten lenkit on nyt elokuussa menny hyvin, laitetaan kuun jälkeen vielä statistiikkaa tuleen. Nyt on kolmena sunnuntaina mennyt aamupäivällä semmonen 15 kilsaa ja kivaa on ollut. Tänään kun yksin meni nii oli vähän raskasta varsinkin alussa ku aurinko päätti paistaa mutta onneks herrat Daft Punkista ja herra K. West oli mukana tsemppaamassa. Laitetaanpa loppuun vielä fiiliskuva gearista mikä on kulkee lenkeillä mukana, puhelimesta musat + kilsat ja polarista sykkeet. Toi hauisranneke (kai tuolla on joku oikeekin nimi) on ollut ihan jees, mutta Nokia 820:n GPS ei oo oikein skulannut aina tossa joten noita kilsoja on saanut tarkistella.

maanantai 12. elokuuta 2013

Pitkä kuuma kesä.

Hiljaisuuden aika on ohi. Niin näyttää olevan myös kesä joten ryhdistäydytäänpä jälleen blogin kirjoituksessa ja aletaan tosissaan miettimään että mitä kesän aikana tuli tehtyä ja mitä ei. Ja sitä kautta päästään varmasti aika nopeasti aatoksiin, että mitä tulevaisuudessa pitäs tehdä.

Mutta ennen tulevaisuutta vois vähän tiirailla menneisyyttä, tuliko kesän aikana tehtyä mitään muuta kuin lomailtua, reissattua tai hengailtua? Ehkä parhaiten kesän aikana tehtyihin urheilusuorituksiin pääsee pureutumaan alla olevan murrettuja syksyn sävyjä sisältävän palkkigraafin avulla. Tossa siis huhti-elokuun ajalta eri urheilulajeihin menneita aikoja (huomioitavaa on, että elokuuhan ei ole tätä kirjoittaessa vielä edes puolessa välissä joten sinne tulee lisää kamaa!). Hiihto- ja kestävyysurheilublogin ollessa kyseessä tuon kauniin lilan/magentan värin soisi olevan esimerkiksi juoksua mutta ei. Kaikki vähänkään urheilulle liikenevä aika kesällä on uhrattu tuolle rakkaalle pallopelille eli Kolfille. Valkoista palloa on tullut lyötyä aika paljon ja kuten tiedetään, on golf myös aikaa vievää hommaa joten tämä on valitettavasti näkynyt myös vähän muussa urheilussa. "Ehkä" tossa on mukana on myös hippunen laiskuttaa, ihan joka kesäaamu ei välttämättä ois huvittanutkaan lähtee lenkille... Kieltämättä aika surullista katsottavaa, näyttäs siltä että oon heinäkuussa juossut ehkä minuutin ja pyöräillyt ehkä toisen, mutta onhan golf urheilua myös ja kyllä se ainakin jollakin tasolla kehittää pitkäkestoisten urheilusuoritusten työstämistä (nonii ja kaikki täysin erimieltä olevat lässyttäjät voi jättää kommentoimatta :) )


Mutta se siitä, tästä lähtien keskitytään toden teolla valmistautumaan tulevaan koitokseen... hetkinen... mikäs se nyt oli.... nii se hiihtokilpailu ens maaliskuussa! Eli kaikki paukut nyt sen kimppuun. Elokuu lähti todella hyvin käyntiin ja lenkkejä on tullut (kaiken golfin lisäksi) semmoset kolme per viikko ja yks punttitreeni päälle. Viime sunnuntaina tuli vedettyä tähän astisen elämän pisin lenkki, semmonen 15km - aikaa siihen meni jonni verran, mutta loppu peleissä oli aika magee juosta vaikka viimeset mäet olikin aika hanurista. Mutta tuo antoi tosi hyvää fiilistä että kyllä tämä tästä, joten ei muuta kuin rinta kaarella eteenpäin.

Oliko siitä tulevasta puolimaratonista jo puhetta? Ei jaksa lukea noita vanhoja tekstejä joten eniveis, syyskuun loppupuolella häämöttää tulevan kotikaupungin eli Espoon rantamaraton jossa pitäisi juosta puolimaraton (21 km) joten valmistautumista riittää. Mutta otetaan tästä ja tavoiteasetannasta vielä läpät erikseen.

maanantai 13. toukokuuta 2013

Nyt ei oo menny ihan putkeen

Rakas treenipäiväkirja, viimeiset kolme viikkoa eivät oo menny oikein putkeen. Tänään juostun lenkin ja edellisen urheilusuorituksen välissä oli kolme viikkoa, joten varsinaisen kovaa tässä viimeaikoina ei oo tullut treenattua. Mutta älkää peljätkö, on tähän ihan syykin.

Aikalailla kolme viikkoa sitten lähdimme kahdeksan parhaan ystäväni kanssa 30 vee super-grande-reissulle eurooppaan jossa reissun aikana seitsemän päivän aikana maita tuli kierrettyä yhteensä kuusi. Yhteensä viisi päivää oltiin myös välimerellä maailman kolmanneksi isoimmalla laivalla jossa aina auki olevan ehtymättömän ruoka- ja juomatarjoilun tiimoilta oli jo kevyt turvotus tulossa kunnes loppureissusta hell broke loose. Reissun viimeisinä päivinä iski armoton bakteeri jonka myötä kaikki mahassa ja muissakin ruuminosissa olleet nesteet ja elämän eliksiirit tuli pihalle ja tätä tautia jatkui myös kotona seuraavan viikon, joskin vähän heikompana mutta kuitenkin niin, että melkeen kaks viikkoa tuli jokaisen ruokailun jälkeen kohtalaisen nopeesti ruuat pihalle. Mutta siitäkin selvittiin ja nyt taas kunnossa ja rinta kaarella kohti uusia reissuja. Tosin laivalle mä en ihan heti lähde. Ja kiinnostuneille, kyseessä oli jokin teollisuusmaissa yleinen bakteeri johon en ehtinyt edes antibiootteja syödä ennenkuin keho korjas ite ittensä.

Kattelin tossa myös kroppaa ja jalkoa ku vetelin juoksu-spandexeja jalkaan ennen lenkkiä, melkosen ruipelooon kuntoon sitä on ittensä päästänyt - en kehtaa mennä vaa'alle, varmaan alle 80 näyttäs nyt. Nekin vähäiset lihakset jaloissa ja käsissä saa kyllä tosissaan tapella taas kuntoon...

Niin ja taisin muuten valehdella tossa ekassa kappaleessa! Kyllähän me juostiin laivan kannella olleella juoksuradalla 3 kilsan lenkki ja pelattiin 8 minuuttia korista yks ilta kunnes todettiin että Pina Coladan juominen noissa Nizzan rannikkomaisemissa saattas olla kuitenkin viihtyisämpi vaihtoehto. Mutta hyvä että oli lenkkarit reissussa mukana.

torstai 11. huhtikuuta 2013

Taitaa hiihtokauden clousaus tulla kyseeseen just nyt

Otsikon julistaman sanoman mukaan vaikuttaa siltä että tän kauden hiihtelyt on hiihdelty ja siirrytään virallisesti kesälajiharjoitteluun. Kuulostaapa hienolta, eli käytännössä lähtään lenkkeileen aivan homona. Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, loppukauden kohokohta oli korkeanpaikan leiri Levillä joka siis oli just viime viikolla, tässäpä sieltä ajatuksenjuoksua.

Reissuhan alkoi just niin hyvin ku tuollanen voi alkaa. Rovaniemellä matkalaukkuhihnalta vastaa rullas toisestä päästä täysin repeytynyt erään-nimeltä-mainitsemattoman-hiihto&pyöräilyliikkeen suksipussi ja  jo heti siinä vaiheessa mieleen nousi kysymys... heeeetkinen,,, eikös mulla ollu monot tuolla sisällä messissä... Ja olihan ne siellä olleet ja toinen oli vieläkin, mutta toinen oli ilmeisesti jäänyt vietteleen parempia aikoja HeValle. Siinä sitä sitten Rovaniemen asemalta sitä metästettiin mutta eihän sieltä mitään löytynyt joten nokka kohti Leviä paskana olevan suksipussin ja yhden monon kanssa. Onneks sai Rovaniemellä lounaaksi loistavaa poronkäristystä ja oluen. Ei muuten ollut ainoa olut tolla reissulla.

Kyseessähän oli työreissu jossa oli tarkoitus myös hiihtää kun maisemissa kerran oltiin, joten suurinpiirtein ensimmäisenä paikalle saavuttua lähdettiin hiihtämään. Tai no jotku lähti, jotku lähti etsiin äkkiä jostain itselle uudet monot alle. Onneks kausi oli lopuillaan ja paikallisesta välinevuokraamosta matkaan tarttui jotkut Alpinen lenkkari-mallin monot (jotka osoittautui aivan paskaksi, mutta ei onneks maksanut ku 30 juuroa), joten ladulle päästiin hyvissä ajoin. Eli kaikkien "työkiireiden" ohessa kerkesin Levillä vetaista ainoastaan kaksi lenkkiä, molemmat pituudeltaan sellaset 15km joten ihan täysin ei hiihdon osalta minkäätyyppisiin tavoitteisiin päästy mutta olipahan hienot maisemat ainakin.

Ja koska kyseessä on tervehenkiseen ja urheilulliseen elämäntapaan kannustava blogi, en tässä nyt sen enempää lähde ruotimaan muuten tuon reissun tekemisiä, joten kuten sanoin, käristyksen kanssa nautittu ensimmäinen olut ei ollut viimeinen. Ja kuviahan tänne blogiin on kyselty vaikka millä mitalla joten alla muutamia työstökuvia ladulta ja vähän sivusta.


Tässä fiiliksiä ja maisemia ensimmäisen muutaman kilsan nousun jälkeen. Ton urpompaa ilmettä ei hirveeltä huohottamiselta saanut aikaan.


Tollanenkin nousu tuli vastaan kanjonissa. Jäi epäselväksi että kumpi voitti kun huipulle pääsin vaikka välillä piti kävellä.


Tossa sitten hienoa maisemaa kera tasaisen ja loistavan ladun.


Ja kaiken kruunaa tämä kuva missä sukset ja sauvat on onnellisesti rauhassa ja hiihtäjä itse on olut kädessä menossa savusaunaan. Me likes.


Eli näihin kuviin ja tunnelmiin clousataan hiihtokausi 2012-2013. Sanotaanko näin, että paljon saa tehdä tässä kesällä valmistautuessa talvikauteen 2013-2014 jossa lopullinen tavoite häämöttää. Blogiahan mä yrittelen päivittää myös tässä kesäkauden aikaan, huomioiden että on jotain sanottavaa.

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Lyhyt tilannecheck

Otetaanpa tähän väliin lyhyt tilannecheck. Maaliskuu ei ole kyllä treenin kannalta mennyt ollenkaan optimaalisesti. Yllättäen elämässä on paljon muutakin ja esim. työ/viikonloppukuviot ovat vieneet paljon aikaa ja tottakai pakolliset kevätflunssat on puskeneet päälle. Ei tää nyt ihan viduiks oo mennyt, mutta paremminkin ois voinut mennä - tässä saldoa:

Treenikertoja yhteensä 13 kertaa:
Hiihto: 7 kertaa (yhteensä 102 km)
Juoksu: 3 kertaa (yhteensä 16 km)
Kuntosali: 2 kertaa
Futsal: 1 kerta

Sain sykemittarinkin käyttöön just (Polar FT80) ja ensimmäinen juoksulenkki on sen avulla nyt vedetty. Ensimmäinen huomio oli kyllä, että aivan liian kovalla sykkeelle on tullut lenkkejä vedeltyä, mutta tämä on varmasti yleinen huomio. Vehkeestä on varmasti paljon apua kun kevään ja kesän aikana lähdetään tosissaa syventämään kestävyyskuntoa, pitää vaan vielä hakea vähän noita mulle hyviä tasoja.

Huomenna tulee muuten täyteen 30vee, että semmonen homma \o/ Tämä projekti on tähän mennessä kyllä lunastanut paikkansa, eli tarkoitushan oli nostaa yleiskuntoa niin, että kun tämä aikuisuuden rajapyykki saavutetaan, on kunto vähintäänkin hyvä ja mikä tärkeintä, suunta on ylöspäin! Ja tavoite on nyt jotenkuten saavutettu (tai ainakin asetettu), mutta tekemistä piisaa vielä.

Juhlan kunniaksi lähdetään työreissulle Leville jossa ois tarkoitus vetää kevään viimeisiä tasatyöntöjä, mutta siitäpä sitten enemmän reissun jälkeen. Ja onhan tässä tulossa varsinainen viikon kestävä juhlareissu vielä erikseen kevään mittaan, mutta sieltä tuskin tähän blogiin on mitään tervehenkistä raportoitavaa...