Syyseloa

Pienellä telakalla ollut jälleen ton puolimaratonin jälkeen tämä kirjoittelu ja näyttää tuo lokakuukin olevan kohta ohi, joten voisi olla aika summailla syyskuun treenejä... Aikalailla ton maratonin jälkeen koitti kiireiset ajat niin töiden kuin muidenkin viikonloppuporukoiden merkeissä, joten treenit on ollut hiukka vajaavaiset tässä jo reippaan kuukauden. No ehkä pari viimeistä viikkoa taas semmonen neljä kertaa viikko, mutta sitä ennen oli pari viikkoa aika hiljaiseloa. Ja tuo juoksu ehkä koki jonkintyyppisen inflaation puolikkaan jälkeen - selkeesti huomas, että kun oli tavoite ja tiesi että töitä pitää tehdä että sinne matkalle ei kuole niin jakso painaa meneen, mutta sen jälkeen taas vähän vähemmän motivaatiota. Semmosta kevyttä alle kymppiä ollu ohjelmassa nyt.

Tossa alla vielä statsit (käytetty aika per laji) syyskuulta ja kuten tosta nähdään, oli golf hyvin voimissaan vielä pohjolan syksyssä mutta nyt mailat on jo lyöty kesäteloille, forea huudellaan jälleen ens keväänä. Treenejä tuli syyskuun aikana 18 kertaa ja tuo sisältää sen puolimaratonin kans. Perussettinä näköjään oli että yks puntti per viikko, paljon golfia siellä täällä ja vaihtelevasti juoksua.

Mutta mutta, seuraavaks tavoitteena ois etsiä ne peltoset ja madshuuuussit ja mitä niitä olikaan tuolta vintiltä, lyödä ne autonperään ja suunnata kohti Kivikon hiihtohallia. Sen ku sais aikaseksi tässä seuraavien viikkojen aikana niin sais pyörimään tuon hiihtohomman. Jännä päästä taas kokeileen, että miten homma skulaa.

1.58.41

Otsikon lukema kertoo sen minkä pitää, mun aika puolimartsalta tänään oli yllättävän kova eli 1h 58min ja muutama hassu sekunti vielä päälle. Epäviralliseksi tavoitteeksihan laitoin tossa edellisessä postissa 2.10 joten sen ali mentiin niin että heilahti. Mutta ehkä toi kertoo enemmän siitä, että tää juoksu oli mulle ensimmäinen kestävyysurheilukoitos joten kunnosta ja kestävyydestä ei ollu oikeen mitään tarttumapintaa. Mutta silti tosi hyvät fiilikset tuosta ajasta jäi, which is nice.

Jos nyt otetaan lyhyesti vielä juoksun draaman kaari tähän: juoksua juonittiin ja se aloitettiinkin suunnitelmien mukaan vanhan ystäväni Teron kanssa, mutta jo kolmen kilsan kohdalle yhteisesti todettiin, että suunniteltu vauhti oli mulle vähän liian kova ja Terppa vanhana ja nykyisenäkin futaajana paineli menemään joten jäin työstään eteläisen Espoon maita ja mantuja yksin, mitä nyt muutama viis tuhatta muuta juoksijaa siinä vierellä. Mutta niin, otin taktiikaksi siinä kolmen kilsan kohdalla että tinttaan itseni parikymmenen metrin päähän kahden tunnin jäniksestä (joka siis juoksi ilmapallon kanssa, eli sitä oli hyvä seurata ja koko ajan tiesi että missä mennään ajan kanssa). Aika monesti varsinkin jälkimmäisellä puoliskolla tuntu, että vittu mä en vaan jaksa painaa meneen mutta sitten totesin, että jos päästän ton 2h jänösen kipittään karkuun niin homma on siinä. Eli siinä peesissä sitä paineltiin ja sitten jossain kun vajaat pari kilsaa oli jäljellä niin menin tosta sakista ohi ja yritin vaan jaksaa loppuun. Mitään hirveetä loppukiriä en todellakaan jaksanut, mutta erinomaista että sain puskettua alle 2h ton ajan.

Mitäs tosta muuta, sykkeet oli korkealla (170-190) melkeen koko juoksun ajan ja ensimmäisen kympin kohdalla tuntu, että kuinkakohan tätä jaksaa loppuun asti, mutta onneks jakso. Fiilikset heti juoksun jälkeen oli tietenkin euforiset, mutta en tiiä, oli tuo kyllä niin saatanan raskasta välillä, että aika paljon pitäs tapahtua että jaksas esim täysmaratonille lähtee. Jälkitunnelmat on aika väsyneet, jaloissa asiaankuuluvaa tönkköilyä ja huomaa, että energiaa on mennyt, ei paljon jaksa innostua. Ja olihan tuolla varpaissa muutama hiertymä ja sen sellasta, mutta ne kuulunee asiaan. Ja onneks tuo polvikin selvis ihan hyvin, kyllä kai sitä tuolla särki mutta ei sitä tainnu olla aikaa miettiä.

Ja tässä vielä todiste, että ainakin paikan päällä on oltu. Juoksija-erkillä oli lippis vinossa jo lähdössä.

Noniii, tämä oli syksyn päätapahtuma, sitten vaan ajatuksia ja treeniä kohti päätavoitetta eli maaliskuun hiihtoa! Stay tuned.

Pitäs se puolimaraton juosta.

Khyyl nyt se puolimaraton mistä mainitsin tuolla jossain lähestyy kovaa vauhtia. Ja niin kovaa vauhtia, että se on tossa parin päivän päästä lauantaina. Jos pitäs nyt jotenkin reflektoida, että miten tuohon on valmistauduttu ja treenattu, niin antaisin ehkä arvosanaksi itelle semmosen 8 ehkä 8+. Selkeesti oon tykänny tuosta juoksusta kun lenkille on tullut hyvin lähdettyä pitkien työpäivien jälkeenkin joten ihan mikään täys-fail tämä ei ole ollut, mutta 9-10 arvosana ois vaatinut vielä tavoitteellisempaa treenausta ja perehtymistä. Nyt oon keskittynyt aika omatoimisesti vaan juoksemaan ja tehnyt tätä ns. ”omasta ilosta” asenteella ilman sen kummempaa ohjelmaa.

Mut mut, asetetaanpa aikatavoite tolle lauantain juoksulle. Mitenköhän tätä nyt ruotis kun ei oo mitään kokemuspohjaa noin pitkistä juoksuista ja vastaavista tilanteista. Noita lenkkejä matkoiltaan 10-15km oon voinut hyvin (tai no semi-hyvin, joskus melko kuollut olo lenkin jälkeen kyllä ollut…) vetää alle kahden tunnin vauhtia, mutta hiukka vaikee uskoa, että vielä ois jaksanut samaa vauhtia puskea kuus kilsaa. Eli kahden tunnin vauhti voinee olla liikaa, mutta ei ton päälle hirveesti saa antaa mennä – asetetaanko viralliseksi tavoitteeksi kaksituntiakymmenenminuttia eli 2.10? Kyllä, asetetaan. Ja kaikki ton alle on kotiinpäin ja päälle menevät epäonnistumista. Palataan loppuviikosta asiaan, katotaan miten käy!

Elokuussa uuteen nousuun

Nonii kesän jälkeen on saatu hommaa pyöriin taas eli aika ottaa tarkasteluun elokuun treenit. Elokuu oli kaikin puolin aika kiireinen, duunit pyörähti täysillä käyntiin, golfia tuli pelattua edelleen ainakin kerran viikossa, mutta silti ihan hyvän treenikuun tähän alle sai. Puolimaraton kuikuilee jo parin viikon päässä, joten treeniä tarvitaan. Mutta tässäpä statistiikkaa kuvina ja numeroina:

 

Yhteensä: 25 kertaa

Juoksu: 12 kertaa

Puntti: 5 kertaa

Pyöräily: 1 kerta

Golf: 7 kertaa

 

Eli aika perusmeininki ollut, että yks puntti ja yks golf sekä 2-3 lenkkiä viikossa (yhteensä semmonen 20-30 kilsaa viikossa). Alla olevassa kuvassa taasen hahmotusta tuosta ajankäytöstä, hyvin on tuo golf taas syönyt ajan vaikka juoksukilsojakin pääsi tulemaan semmonen reipas 120 kilsaa. Eli vihreellä viikottaiset juoksuun käytetyt ajat ja magentalla golffaukset.

Ja jos tässä nyt jotain tummia pilviä haluais maalata muuten niin kirkkaassa tulevaisuudessa, niin vois miettiä tota mun vasenta polvea. Vasen polvi leikattiin lähestulkoon ammattimaisen lumilautailu- ja jalkapallouran (heh ;) jälkeen ja se kyllä kuntoutettiin todella hyvin ja ei oo koskaan vaivannut. Tosta leikkauksestakin on reippaasti yli kymmenen vuotta ja mitään ongelmia ei oo koskaan ollut... tähän asti. Noilla pidemmillä lenkeillä (about 15km) jotka oon menny vähän kovempaa niin polvi on kyllä alkanut oikkuileen aika pahasti (eli kipeytyy asfaltilla juostessa), joten tuota tilannetta pitää kyllä seurailla ihan tosissaan. Onneks talvella hiihtäessä ei tuntunut tasan mitään, joten tuo vaiva on varmaan täysin juoksu-related, mikä on sinäänsä hyvä. Mutta pakko nyt puskee tuota juoksua eteenpäin ja katella tilannetta sitten puolikkaan jälkeen että mikä meno. Tuo pyöräily on hyvää hommaa, mutta ku alla on vaan paska vanha hybridi niin ei siitäkään oo oikein mihinkään, mutta siinä ois potentiaalia...
 

Sekalaista

Lueskelin tuossa noita vanhoja juttuja ja tuolla oli tuo episodi noiden hiihtomonojen kanssa huhtikuun alussa, otetaanpa siihenkin vielä lopputekstit. Hommahan meni loppujen lopuksi aika hyvin vaikka aika kauan asian kanssa saikattiin. Norwegian-lentoyhtiölle piti kyllä toimittaa tuhannut lippulappuset postin kautta, mutta loppujen lopuksi ne korvas täysin mun monot sekä rikkoontuneen suksipussin. Eihän noi tosiaan kovin vanhoja ollutkaan, joten hyvä näin. Ja tsäkällä palvelevasta urheiluvälinekaupasta Haagasta löytyi kesäsesongin tuomien pyörien ja rullasuksien keskeltä vielä täysin samanlaiset monot tilalle! Eli hiihtohommat jatkuu ens talvena tutun turvallisilla superkirkkaanpunaisilla Alpina-monoilla, ne oli just hyvät.

Ja mitähän muuta... nii noita sisäpyöräilyjä ei sitten vähään aikaan treeniohjelmissa näy, koska lopetin tossa kesän korvilla Elixia-jäsenyyden ku huomasin, että siellä tulee käytyä ehkä just kerran viikossa vetämässä punttitreeni ja loistava työnantajani Pohjoismainen johtava IT-talo on viisaana älynnyt rakentaa oikein hyvän salin tuohon meidän toimistotaloon nii tuo on tosi bueno aikaa&rahaa säästävä ratkaisu.

Mutta muuten lenkit on nyt elokuussa menny hyvin, laitetaan kuun jälkeen vielä statistiikkaa tuleen. Nyt on kolmena sunnuntaina mennyt aamupäivällä semmonen 15 kilsaa ja kivaa on ollut. Tänään kun yksin meni nii oli vähän raskasta varsinkin alussa ku aurinko päätti paistaa mutta onneks herrat Daft Punkista ja herra K. West oli mukana tsemppaamassa. Laitetaanpa loppuun vielä fiiliskuva gearista mikä on kulkee lenkeillä mukana, puhelimesta musat + kilsat ja polarista sykkeet. Toi hauisranneke (kai tuolla on joku oikeekin nimi) on ollut ihan jees, mutta Nokia 820:n GPS ei oo oikein skulannut aina tossa joten noita kilsoja on saanut tarkistella.

Pitkä kuuma kesä.

Hiljaisuuden aika on ohi. Niin näyttää olevan myös kesä joten ryhdistäydytäänpä jälleen blogin kirjoituksessa ja aletaan tosissaan miettimään että mitä kesän aikana tuli tehtyä ja mitä ei. Ja sitä kautta päästään varmasti aika nopeasti aatoksiin, että mitä tulevaisuudessa pitäs tehdä.

Mutta ennen tulevaisuutta vois vähän tiirailla menneisyyttä, tuliko kesän aikana tehtyä mitään muuta kuin lomailtua, reissattua tai hengailtua? Ehkä parhaiten kesän aikana tehtyihin urheilusuorituksiin pääsee pureutumaan alla olevan murrettuja syksyn sävyjä sisältävän palkkigraafin avulla. Tossa siis huhti-elokuun ajalta eri urheilulajeihin menneita aikoja (huomioitavaa on, että elokuuhan ei ole tätä kirjoittaessa vielä edes puolessa välissä joten sinne tulee lisää kamaa!). Hiihto- ja kestävyysurheilublogin ollessa kyseessä tuon kauniin lilan/magentan värin soisi olevan esimerkiksi juoksua mutta ei. Kaikki vähänkään urheilulle liikenevä aika kesällä on uhrattu tuolle rakkaalle pallopelille eli Kolfille. Valkoista palloa on tullut lyötyä aika paljon ja kuten tiedetään, on golf myös aikaa vievää hommaa joten tämä on valitettavasti näkynyt myös vähän muussa urheilussa. "Ehkä" tossa on mukana on myös hippunen laiskuttaa, ihan joka kesäaamu ei välttämättä ois huvittanutkaan lähtee lenkille... Kieltämättä aika surullista katsottavaa, näyttäs siltä että oon heinäkuussa juossut ehkä minuutin ja pyöräillyt ehkä toisen, mutta onhan golf urheilua myös ja kyllä se ainakin jollakin tasolla kehittää pitkäkestoisten urheilusuoritusten työstämistä (nonii ja kaikki täysin erimieltä olevat lässyttäjät voi jättää kommentoimatta :) )

Mutta se siitä, tästä lähtien keskitytään toden teolla valmistautumaan tulevaan koitokseen... hetkinen... mikäs se nyt oli.... nii se hiihtokilpailu ens maaliskuussa! Eli kaikki paukut nyt sen kimppuun. Elokuu lähti todella hyvin käyntiin ja lenkkejä on tullut (kaiken golfin lisäksi) semmoset kolme per viikko ja yks punttitreeni päälle. Viime sunnuntaina tuli vedettyä tähän astisen elämän pisin lenkki, semmonen 15km - aikaa siihen meni jonni verran, mutta loppu peleissä oli aika magee juosta vaikka viimeset mäet olikin aika hanurista. Mutta tuo antoi tosi hyvää fiilistä että kyllä tämä tästä, joten ei muuta kuin rinta kaarella eteenpäin.

Oliko siitä tulevasta puolimaratonista jo puhetta? Ei jaksa lukea noita vanhoja tekstejä joten eniveis, syyskuun loppupuolella häämöttää tulevan kotikaupungin eli Espoon rantamaraton jossa pitäisi juosta puolimaraton (21 km) joten valmistautumista riittää. Mutta otetaan tästä ja tavoiteasetannasta vielä läpät erikseen.

Nyt ei oo menny ihan putkeen

Rakas treenipäiväkirja, viimeiset kolme viikkoa eivät oo menny oikein putkeen. Tänään juostun lenkin ja edellisen urheilusuorituksen välissä oli kolme viikkoa, joten varsinaisen kovaa tässä viimeaikoina ei oo tullut treenattua. Mutta älkää peljätkö, on tähän ihan syykin.

Aikalailla kolme viikkoa sitten lähdimme kahdeksan parhaan ystäväni kanssa 30 vee super-grande-reissulle eurooppaan jossa reissun aikana seitsemän päivän aikana maita tuli kierrettyä yhteensä kuusi. Yhteensä viisi päivää oltiin myös välimerellä maailman kolmanneksi isoimmalla laivalla jossa aina auki olevan ehtymättömän ruoka- ja juomatarjoilun tiimoilta oli jo kevyt turvotus tulossa kunnes loppureissusta hell broke loose. Reissun viimeisinä päivinä iski armoton bakteeri jonka myötä kaikki mahassa ja muissakin ruuminosissa olleet nesteet ja elämän eliksiirit tuli pihalle ja tätä tautia jatkui myös kotona seuraavan viikon, joskin vähän heikompana mutta kuitenkin niin, että melkeen kaks viikkoa tuli jokaisen ruokailun jälkeen kohtalaisen nopeesti ruuat pihalle. Mutta siitäkin selvittiin ja nyt taas kunnossa ja rinta kaarella kohti uusia reissuja. Tosin laivalle mä en ihan heti lähde. Ja kiinnostuneille, kyseessä oli jokin teollisuusmaissa yleinen bakteeri johon en ehtinyt edes antibiootteja syödä ennenkuin keho korjas ite ittensä.

Kattelin tossa myös kroppaa ja jalkoa ku vetelin juoksu-spandexeja jalkaan ennen lenkkiä, melkosen ruipelooon kuntoon sitä on ittensä päästänyt - en kehtaa mennä vaa'alle, varmaan alle 80 näyttäs nyt. Nekin vähäiset lihakset jaloissa ja käsissä saa kyllä tosissaan tapella taas kuntoon...

Niin ja taisin muuten valehdella tossa ekassa kappaleessa! Kyllähän me juostiin laivan kannella olleella juoksuradalla 3 kilsan lenkki ja pelattiin 8 minuuttia korista yks ilta kunnes todettiin että Pina Coladan juominen noissa Nizzan rannikkomaisemissa saattas olla kuitenkin viihtyisämpi vaihtoehto. Mutta hyvä että oli lenkkarit reissussa mukana.