Otetaanpa vähän ryhtiliikettä viimekertaisen marinan jälkeen.
Nyt kun pakkaset ja lumi löysi tiensä viimein Pohjolaan, niin meitsimanne ponkas välittömästi ulos hiihtään. Olen nyt vajaan viikon sisään vetänyt neljä lenkkiä ulkomaisemissa - kolme Helsingin Paloheinässä ja yhden Espoossa Oittaalla. Voin kyllä sanoa, että ensimmäisen hiihtokerran fiilikset kun oikeesti ensimmäistä kertaa pääsi vetään ulos kunnon ladulle, ja sattu vielä aurinkokin paistaa, niin tunnelma oli kyllä korkealla! Äkkiä se siitä tosin ähinäksi muuttu, Paloheinässä oli lauantaina vain 1,8 km lenkki latua joten sitä sitten vedettiin 15 kertaa ympäri. Ja sama homma Oittaalla, sielläkin semmonen 14 kertaa samanpituista lenkkiä ympäri. Ja muut pari kertaa sitten vähän väsyneempänä huonolla syönnillä duunin jälkeen hiukan lyhyempinä setteinä. Näissä reissuissa matkat siis semmoset 27, 25, 18 ja 10 kilsaa. Ei muuten oo hyvännäkönen trendi, pitänee korjata ;)
Mutta kaikenkaikkiaan tunnelma hiihtoa kohtaan on noussut ja usko siihen, että en tule kuolemaan maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna 2014 Keski-Ruotsissa, on vahvistunut. Ei tässä vielä maalissa olla mutta kolmasosa kisamatkasta menee nyt jo jotenkuten hyvin. Nyt vaan samalla tatsilla eteenpäin ja jostain pitäs alkaa löytämään motivaatiota pitempiiin lenkkeihin. Kyllä mä oon huomannut, että mulla alkaa olemaan pällistä kiinni, että jaksaa noilla lyhyillä lenkeillä mennä 30 km ja sen yli pitusen lenkin, joten pitempää latureitistöä kiitos jotta päästää kunnolla kokeileen. Ja ehkä tuo tekniikkakin alkaa pikkuhiljaa hahmottumaan, vaikka tasatyöntöä ja muita hiihdon saloja pitää vielä hinkata kovasti.
Kuten taisin mainitakin, tammikuu on ollut ja tulee olemaan todella kiireinen. Tähän kuuhun mahtuu yhdet polttarit, yhdet häät, yksi kotimaan työreissu, yksi pitempi ulkomaan työreissu sekä monta muuta muuten vaan poltettua iltaa ja päivää.
Sitten muutamia kuvia. Tossa kuva Paloheinän aloitusaukiolta oisko lauantai aamupäivältä. Kuva hämää, paikalla oli paljon enemmän porukkaa, mutta toisaalta kiva fiilis kun ei tarvi yksin olla.
Kuva Paloheinän toisesta noususta. Ei nuo nousut mitään, mutta ku vetää samaa nousua sen 15 kertaa, niin alkaa jossain vaiheessa vähän viduddaan, no treeniähän se on.
Ja tosta lähtee saman nousun lasku. Tota onkin mukava mennä alas, paitsi että jäätyy naama näillä pakkasilla.
Ja sitten tietenkin pakollinen gear-fiilistely. Hiihtohommat taittuu tästä lähtien Trimetexin erittäin tyylikkäissä ja toimivissa kamppeissa. Kiitokset vaan Pyrylle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti