Uudet tossut

Nonii, tänään päästiin jo kassalle asti urheiluliikkeessä - mutta ehei, ei tietenkään suksien ja sauvojen kanssa! Tuossa viimeisillä lenkeillä on tuntunut, että vuonna 2007 kesätöistä saadut, kirkkaan oranssit Karhu Air Cushion -lenkkitossut alkavat ehkä kuitenkin olemaan tiensä päässä ainakin aktiivisessa juoksussa ja jalkapohjissa oli havaittavissa väsymystä eivätkä kengät tukeneet ja vaimentaneet tarpeeksi. Joten Espoolaisen urheiluliikkeen myyjän avustuksella jalkaan valikoitui Asics Gel-Kayano 18 -juoksukengät joissa tukea ja vaimennusta pitäisi olla ihan eri tavalla. Ensimmäisen vedon jälkeen tuntuvat selkeästi paremmilta kuin vanhat linttanat, joten varmaan ihan hyvä liikku.

Ja jotta blogiin saadaan kuvia, alla kuva ja linkki ko. tossusta.

Aloitin muuten tehtyjen treenien kirjauksen Endomondo-palveluun. Täältä saa sitten helposti vedettyä kvartaali- ja vuosirapparit tulosjulkistusten yhteydessä. Ja some-ystävät, elkää peljätkö, en aio jakaa jokaista lenkkiä feisbuukissa.

Kunnon lähtökohdat

Tuossa päivän aikana muutamaankin kertaan jutellut oman kropan ja kunnon lähtötilanteesta tähän projektiin, joten otetaanpa tästäkin aiheesta muutama sana tänne.

Urheilluthan mä oon aina eli sinäänsä kroppa on vastaanottavainen treenille ja nollasta ei tarvitse lähteä. Ongelma eli siis haaste tulee siinä, että kunnossa on varmasti ns. futarin syndrooma: kroppa on tottunut vetämään sinäänsä kestävyysurheilun kannalta lyhyitä vetoja (futareilla 90min vetoja, mulla varmasti paljon lyhyempiä) ja varsin intervalli-tyyppisiä treenejä jossa sykkeet kohoaa välillä tosi korkealle, mutta selkeä pitkäkestoinen, kestävyys-painotteinen treeni on puuttunut kokonaan joten tähän pitää panna paukkuja.

Mun viimeisen about viiden vuoden ajalta treenit on tähän mennessä koostuneet punttisaliharjoituksista (jossa pääasiassa vedetty kohtalaisen lyhyttä 10-8-6 sarjaa, keskittyen lähinnä yläkroppaan), 45-55min cyklingeja sekä silloin tällöin pelatuista futsal-matseista talvella. Eli siinä on lähtökohtaa, ensimmäisenä tähdätään lisäämään reippaasti pitkäkestoista peruskestävyystreeniä jotta sais sitä happeakin.

Jalat oli muuten melko jäässä lenkin jälkeen ku pihalle -10 astetta.

Tammikuun ensimmäiset viikot

Tapahtunut tähän mennessä...

Tammikuuta on nyt edetty kolmisen viikkoa ja treenaus on saanut todella hyvän lähtölaukauksen (joskaan niitä suksia ei ole vielä ostettu, mutta oon mä urheiluliikkeessä käynyt mutta eihän niistä mitään vielä tajua). Ohjelmaan on lisätty reippaasti enemmän selvää peruskunto- ja kestävyysurheilua (jos nyt 5 kilsan lenkkejä sellaisiksi kehtaa väittää) ja tämä on itseasiassa tuntunut aika hyvältä. Motivaatio perus punttitreeniä ja mulle kohtalaisen klassiseksi muodostunutta cycklingia, tarkoitan siis spinningiä eli siis sisäpyöräilyä kohtaan oli ehkä jo vähän koetuksella.

Mutta periaatteessa viikot on muodostuneet seuraavanlaisella treenillä tähän mennessä:
- 1-3 juoksulenkkiä, vauhti peruskestävyys, kesto 35-50 min, matka 5,5-8,5 km
- 1 punttitreeni (tämän haluan pitää ohjelmassa jotta edes vähäiset yläkropan olemassa olevan lihakset pysyisivät saatikka kehittyisivät)
- 1-2 cyckling treeniä, kesto 45 min, hyviä intervallitreenejä

Tällä mennään hetki, tavoitteena olisi saada nuo hiihtotreenit alkamaan asap jotta pääsis testaan, että kuinka siistiä tai hanurista olevaa hommaa se on. Ja hyvä, että päätös osallistumisesta ja projektista on tehty joten oli miten oli, eteenpäin mennään.

Painoa en hirveesti jaksa seurailla, tällä hetkellä huidellaan varmasti jossain 83-85 kilon huitteilla joka on tällaselle 183 cm jantterilla ok paino joten siellä ei oo paineita, mutta ei se nyt haittais kiinteytyä vähän sieltä sun täältä.

Käsillä oleva kisa

Seuraavaksi jatketaan esittelemällä haasteen kohde eli käsillä oleva hiihtokilpailu. Vasaloppet on (ainakin Wikipedian mukaan: http://en.wikipedia.org/wiki/Vasaloppet) MAAILMAN vanhin, pisin ja osallistujamäärältään isoin hiihtotapahtuma. Hyvän kuvan tapahtuman luonteesta saa kun tsekkaa alla olevan videon jossa kuvataan helikopterinäkymästä  lähtö - aika monta minsaa mennään, että saadaan kärki kiinni...

Kisan tarkoituksena on siis hiintää 90 kilometriä (jep, luit oikein: hiihdetään melkein Helsingistä  Lahteen) perinteistä hiihtoa eli pertsaa. Yksin ei tarvitse metsässä mennä,  mukana on semmonen 15 000 hiihtäjää vuosittain pelkästään tässä lenkissä (Vasaloppetissa on siis mukana lyhyempiäkin vetoja, mutta eihän nyt sellasia). Vasaloppet 2014 hiihdetään näillä näkymin sunnuntaina maaliskuun 2. päivä 2014 eli reipas vuosi tästä eteenpäin. Eli aikaa on, mutta niin on tekemistäkin.

Tarkemmin tapahtumasta täältä: http://www.vasaloppet.se/wps/wcm/connect/se/vasaloppet/start

Ja siis Pippa Middletonhan hiihti Vasaloppetin viime vuonna joten voiko trendikkäämpää kisaa olla?

Homman nimi

Missä tässä blogissa on kyse?

Yksinkertaista: noin perus/hyväkuntoinen, lähes 30-vee mies päätti ottaa haasteen vastaan ja opetella hiihtämään (ja siinä samalla kasvattaa kuntoa roimasti). Ja kuten jokaisessa hyvässä projektissa, tavoitteiden pitää olla korkealla: projektin maalina häämöttää maaliskuussa 2014 hiihdettävä 90 kilometrin Vasaloppet -hiihto (kisan erillinen kuvaus toisessa blogissa, tsekkaappa se!) ja tavoitteeseen on varmasti tekemistä. Ensimmäisenä tavoitteena on ostaa sukset. Puuh.

Käsillä oleva projekti lähti liikkeelle vuoden 2013 alussa (mitä tähän mennessä on tapahtunut, siitäkin on erillinen postaus joten lue myös se!). Idea osallistumisesta Vasaloppettiin tuli osallistuvalla ryhmällä jo jossain viskinhuuruisessa keskustelussa tiistai-iltana syksyllä 2012, mutta virallinen lähtölaukaus yhteiseen projektiin (ainakin osaltani) tapahtui vuoden 2013 ensimmäisillä viikoilla. Johtuen ryhmän (ainakin tässä vaiheessa) hiukan maantieteellisestikin hajanaisesta yhtenäisyydestä, tulee harjoitusrupema, eli käsillä oleva vuosi, olemaan kuitenkin yksilöharjoituspainotteinen. Eli suomeksi: yhdessä mennään, mutta tulos tehdään kuitenkin yksin.

Kerron ehkä kisoihin osallistuvasta ryhmästä, sen kokoonpanosta ja yhteisistä ponnistuksista ja korkean paikan treeneistä enemmän myöhemmin, mutta sanotaan tiiseriksi sen verran, että joukossa on harrastajaa ja sivakoijaa laidasta laitaan, mukana on hiukan työpaikka-aspektia ja käsillä on varmasti kaikkia motivoiva projekti.

Ja jokaisessa kunnon blogissahan on aina hjyymöria ja inttijuttuja joten niin myös tässä. Edellinen hiihtokertani lienee ollut joskus lukiossa (joka päättyi 2002) ja ehkä intissä (joka päättyi 2003). Mutta siellä hiihtämistä kuvaa varmasti parhaiten yksikön päällikkömme virneellä heitetty kommentti kotiutumisen varustepalautuksessa: "Hö, Leppäselläkin vielä suksensiteet tallella, kappas kun et oo hiihtänyt niitä puhki!". Noniin, pakollinen inttijuttu kirjoitettu, se siitä.

Eli tästä se lähtee, vidusti hiihtoa, kuntoilua ja muuta elämää siinä sivussa.