Hyvällä fiiliksellä hallista ulos hiihtämään!

Otetaanpa vähän ryhtiliikettä viimekertaisen marinan jälkeen. 

Nyt kun pakkaset ja lumi löysi tiensä viimein Pohjolaan, niin meitsimanne ponkas välittömästi ulos hiihtään. Olen nyt vajaan viikon sisään vetänyt neljä lenkkiä ulkomaisemissa - kolme Helsingin Paloheinässä ja yhden Espoossa Oittaalla. Voin kyllä sanoa, että ensimmäisen hiihtokerran fiilikset kun oikeesti ensimmäistä kertaa pääsi vetään ulos kunnon ladulle, ja sattu vielä aurinkokin paistaa, niin tunnelma oli kyllä korkealla! Äkkiä se siitä tosin ähinäksi muuttu, Paloheinässä oli lauantaina vain 1,8 km lenkki latua joten sitä sitten vedettiin 15 kertaa ympäri. Ja sama homma Oittaalla, sielläkin semmonen 14 kertaa samanpituista lenkkiä ympäri. Ja muut pari kertaa sitten vähän väsyneempänä huonolla syönnillä duunin jälkeen hiukan lyhyempinä setteinä. Näissä reissuissa matkat siis semmoset 27, 25, 18 ja 10 kilsaa. Ei muuten oo hyvännäkönen trendi, pitänee korjata ;)

Mutta kaikenkaikkiaan tunnelma hiihtoa kohtaan on noussut ja usko siihen, että en tule kuolemaan maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna 2014 Keski-Ruotsissa, on vahvistunut. Ei tässä vielä maalissa olla mutta kolmasosa kisamatkasta menee nyt jo jotenkuten hyvin. Nyt vaan samalla tatsilla eteenpäin ja jostain pitäs alkaa löytämään motivaatiota pitempiiin lenkkeihin. Kyllä mä oon huomannut, että mulla alkaa olemaan pällistä kiinni, että jaksaa noilla lyhyillä lenkeillä mennä 30 km ja sen yli pitusen lenkin, joten pitempää latureitistöä kiitos jotta päästää kunnolla kokeileen. Ja ehkä tuo tekniikkakin alkaa pikkuhiljaa hahmottumaan, vaikka tasatyöntöä ja muita hiihdon saloja pitää vielä hinkata kovasti.

Kuten taisin mainitakin, tammikuu on ollut ja tulee olemaan todella kiireinen. Tähän kuuhun mahtuu yhdet polttarit, yhdet häät, yksi kotimaan työreissu, yksi pitempi ulkomaan työreissu sekä monta muuta muuten vaan poltettua iltaa ja päivää.

Sitten muutamia kuvia. Tossa kuva Paloheinän aloitusaukiolta oisko lauantai aamupäivältä. Kuva hämää, paikalla oli paljon enemmän porukkaa, mutta toisaalta kiva fiilis kun ei tarvi yksin olla.

Kuva Paloheinän toisesta noususta. Ei nuo nousut mitään, mutta ku vetää samaa nousua sen 15 kertaa, niin alkaa jossain vaiheessa vähän viduddaan, no treeniähän se on.

Ja tosta lähtee saman nousun lasku. Tota onkin mukava mennä alas, paitsi että jäätyy naama näillä pakkasilla.

Ja sitten tietenkin pakollinen gear-fiilistely. Hiihtohommat taittuu tästä lähtien Trimetexin erittäin tyylikkäissä ja toimivissa kamppeissa. Kiitokset vaan Pyrylle!

Valitusvirsi sun muuta

Saako vähän marista ja valittaa? Vaikkei saiskaan niin valitanpa silti. Blogin täyttäessä kohta vuoden ja tämän rupeaman lähestyessä loppusuoraa saanen sanoa, että jos joku ois mulle vuosi sitten sanonut, että suurimman osan tänä "talvena" tehtävistä hiihtotreeneistä tulen tekemään jossain hikisessä ja paskassa Vantaalaisessa teollisuushallissa ruohon suurinpiirtein vihertäessa ulkona, niin oisin voinut miettiä kahteen kertaan, että kannattaako just nyt, kun on leudoin talvi 30 vuoteen, aloittaa hiihtoharrastus, ja vielä tällaisen urakan kanssa. Ei ois välttämättä kannattanut, mutta onneksi aloitin joten se siitä, tämä saatu ulos systeemistä ja nyt loppuu marina. Piste.

Tammikuu on saanut ihan ok startin, putkeen on nyt menty neljä päivää harjoituksia (3 lenkkiä ja 1 hiihto). Kävin tuossa lauantaina hiihtämässä tähän asti kestollisesti pisimmän lenkin tuolla hiihtohallissa: yhteensä 2h 40min jonka aikana tultiin varmaan reipas 20km eteenpäin, mutta tuolla hallissa se on vähän eri juttu tuon matkan kanssa, siellä pitää keskittyä pääosin hiihtämään aikaa. Hallissa ei saa yhtään metriä ilmaiseksi, suksi ei luista eikä liiemmin pidä. Lisäksi lauantaina tuntui, että ois hiihtänyt Stockmannilla tammikuun alejen aikaan kun paikalla oli venäläisiä sun muita ruuhkaksi asti. Älkää siis käsittäkö väärin - on äärimmäisen hienoa, että venäläiset tuovat rupliaan kalastajakyläämme, mutta ei tarvitse tukkia mun latuja. Nii ja olihan halliin viritetty myös Winterwonderlandin kylkeen koiravaljakkoajeluja (jotka söi alakerrasta puolet ladusta), joten hieno urheilukokemus oli taattu. Tänään piti myös mennä tonne halliin mutta onneks tuli keksittyä muuta tekemistä niin ei kerennyt kuin aamulenkille. Tuo varmaan kuvastaa hyvin asennetta tuota hallia kohtaan, mutta pakko siellä on silti käydä.

Valmistelut nytkähti myös viime viikolla eteenpäin kun matkat sun muut saatiin varattua. Mun kaks työystävää lähtee myös mukaan ja heidän kanssaan starttaamme reissuun la-aamuna 1.3. lentäen ensin stokholmaan ja siitä sitten vuokrapassatilla kohti Moraa jossa mitä luultavimmin minä yövyn ystäväni Pyryn tädin luona ja nämä kaks kaverusta jossain muualla. Paluulento lähtee sitten ma 3.1. joten ma-illaksi kotiin. Toivottavasti hyvin mielin ja yhtenä palasena.

Superkiireinen tammikuu tulossa, palataan asiaan loppupuoliskolla. Väittivät keltaisessa lehdistössä myös, että etelään olis tulossa pakkasta ja lunta. Pysyn skeptisenä, kunnes ensimmäiset ulkokilsat kehä kolmosen sisäpuolelle on hiihdetty.