Otsikon julistaman sanoman mukaan vaikuttaa siltä että tän kauden hiihtelyt on hiihdelty ja siirrytään virallisesti kesälajiharjoitteluun. Kuulostaapa hienolta, eli käytännössä lähtään lenkkeileen aivan homona. Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, loppukauden kohokohta oli korkeanpaikan leiri Levillä joka siis oli just viime viikolla, tässäpä sieltä ajatuksenjuoksua.
Reissuhan alkoi just niin hyvin ku tuollanen voi alkaa. Rovaniemellä matkalaukkuhihnalta vastaa rullas toisestä päästä täysin repeytynyt erään-nimeltä-mainitsemattoman-hiihto&pyöräilyliikkeen suksipussi ja jo heti siinä vaiheessa mieleen nousi kysymys... heeeetkinen,,, eikös mulla ollu monot tuolla sisällä messissä... Ja olihan ne siellä olleet ja toinen oli vieläkin, mutta toinen oli ilmeisesti jäänyt vietteleen parempia aikoja HeValle. Siinä sitä sitten Rovaniemen asemalta sitä metästettiin mutta eihän sieltä mitään löytynyt joten nokka kohti Leviä paskana olevan suksipussin ja yhden monon kanssa. Onneks sai Rovaniemellä lounaaksi loistavaa poronkäristystä ja oluen. Ei muuten ollut ainoa olut tolla reissulla.
Kyseessähän oli työreissu jossa oli tarkoitus myös hiihtää kun maisemissa kerran oltiin, joten suurinpiirtein ensimmäisenä paikalle saavuttua lähdettiin hiihtämään. Tai no jotku lähti, jotku lähti etsiin äkkiä jostain itselle uudet monot alle. Onneks kausi oli lopuillaan ja paikallisesta välinevuokraamosta matkaan tarttui jotkut Alpinen lenkkari-mallin monot (jotka osoittautui aivan paskaksi, mutta ei onneks maksanut ku 30 juuroa), joten ladulle päästiin hyvissä ajoin. Eli kaikkien "työkiireiden" ohessa kerkesin Levillä vetaista ainoastaan kaksi lenkkiä, molemmat pituudeltaan sellaset 15km joten ihan täysin ei hiihdon osalta minkäätyyppisiin tavoitteisiin päästy mutta olipahan hienot maisemat ainakin.
Ja koska kyseessä on tervehenkiseen ja urheilulliseen elämäntapaan kannustava blogi, en tässä nyt sen enempää lähde ruotimaan muuten tuon reissun tekemisiä, joten kuten sanoin, käristyksen kanssa nautittu ensimmäinen olut ei ollut viimeinen. Ja kuviahan tänne blogiin on kyselty vaikka millä mitalla joten alla muutamia työstökuvia ladulta ja vähän sivusta.
Tässä fiiliksiä ja maisemia ensimmäisen muutaman kilsan nousun jälkeen. Ton urpompaa ilmettä ei hirveeltä huohottamiselta saanut aikaan.
Tollanenkin nousu tuli vastaan kanjonissa. Jäi epäselväksi että kumpi voitti kun huipulle pääsin vaikka välillä piti kävellä.
Ja kaiken kruunaa tämä kuva missä sukset ja sauvat on onnellisesti rauhassa ja hiihtäjä itse on olut kädessä menossa savusaunaan. Me likes.
Eli näihin kuviin ja tunnelmiin clousataan hiihtokausi 2012-2013. Sanotaanko näin, että paljon saa tehdä tässä kesällä valmistautuessa talvikauteen 2013-2014 jossa lopullinen tavoite häämöttää. Blogiahan mä yrittelen päivittää myös tässä kesäkauden aikaan, huomioiden että on jotain sanottavaa.
Reissuhan alkoi just niin hyvin ku tuollanen voi alkaa. Rovaniemellä matkalaukkuhihnalta vastaa rullas toisestä päästä täysin repeytynyt erään-nimeltä-mainitsemattoman-hiihto&pyöräilyliikkeen suksipussi ja jo heti siinä vaiheessa mieleen nousi kysymys... heeeetkinen,,, eikös mulla ollu monot tuolla sisällä messissä... Ja olihan ne siellä olleet ja toinen oli vieläkin, mutta toinen oli ilmeisesti jäänyt vietteleen parempia aikoja HeValle. Siinä sitä sitten Rovaniemen asemalta sitä metästettiin mutta eihän sieltä mitään löytynyt joten nokka kohti Leviä paskana olevan suksipussin ja yhden monon kanssa. Onneks sai Rovaniemellä lounaaksi loistavaa poronkäristystä ja oluen. Ei muuten ollut ainoa olut tolla reissulla.
Kyseessähän oli työreissu jossa oli tarkoitus myös hiihtää kun maisemissa kerran oltiin, joten suurinpiirtein ensimmäisenä paikalle saavuttua lähdettiin hiihtämään. Tai no jotku lähti, jotku lähti etsiin äkkiä jostain itselle uudet monot alle. Onneks kausi oli lopuillaan ja paikallisesta välinevuokraamosta matkaan tarttui jotkut Alpinen lenkkari-mallin monot (jotka osoittautui aivan paskaksi, mutta ei onneks maksanut ku 30 juuroa), joten ladulle päästiin hyvissä ajoin. Eli kaikkien "työkiireiden" ohessa kerkesin Levillä vetaista ainoastaan kaksi lenkkiä, molemmat pituudeltaan sellaset 15km joten ihan täysin ei hiihdon osalta minkäätyyppisiin tavoitteisiin päästy mutta olipahan hienot maisemat ainakin.
Ja koska kyseessä on tervehenkiseen ja urheilulliseen elämäntapaan kannustava blogi, en tässä nyt sen enempää lähde ruotimaan muuten tuon reissun tekemisiä, joten kuten sanoin, käristyksen kanssa nautittu ensimmäinen olut ei ollut viimeinen. Ja kuviahan tänne blogiin on kyselty vaikka millä mitalla joten alla muutamia työstökuvia ladulta ja vähän sivusta.
Tässä fiiliksiä ja maisemia ensimmäisen muutaman kilsan nousun jälkeen. Ton urpompaa ilmettä ei hirveeltä huohottamiselta saanut aikaan.
Tollanenkin nousu tuli vastaan kanjonissa. Jäi epäselväksi että kumpi voitti kun huipulle pääsin vaikka välillä piti kävellä.
Tossa sitten hienoa maisemaa kera tasaisen ja loistavan ladun.
Ja kaiken kruunaa tämä kuva missä sukset ja sauvat on onnellisesti rauhassa ja hiihtäjä itse on olut kädessä menossa savusaunaan. Me likes.
Eli näihin kuviin ja tunnelmiin clousataan hiihtokausi 2012-2013. Sanotaanko näin, että paljon saa tehdä tässä kesällä valmistautuessa talvikauteen 2013-2014 jossa lopullinen tavoite häämöttää. Blogiahan mä yrittelen päivittää myös tässä kesäkauden aikaan, huomioiden että on jotain sanottavaa.
